4. Perhe Window

Kello oli yksi yöllä kun punainen perheauto kaahasi pitkin Bridgeportin katuja. Auto kaahasi toiselle puolelle kaupunkia, joka oli pelastunut palossa.

 Auton sisäpuolella oli hiljaista, päivä oli ollut pitkä kaikille. Nämä neljä henkilöä olivat matkustaneet jo yli tuhat kilometriä.

 - Tänne me jäämme, Sam ilmoitti ja kaahasi erään omakotitalon pihaan.

- Oletko varma? Mandy kysyi hiljaa.

- Olen, täältä meitä ei löydetä. Täällä ei asu ketään. Olen lukenut tästä kaupungista vanhoista lehdistä, Sam vastasi.

 - Se on kaunis, Mandy sanoi hiljaa.

- Se on nyt meidän.

 - Tässä on uusi kotimme, Sam jatkoi.

- Oikastikko? Liam kysyi.

- Kyllä ja tästä eteenpäin me olemme perhe, Sam vastasi pojalle.

 Sam löysi ulkolampusta oven avaimen ja astui sisään.

 - No tuletteko te?

- Oletko aivan varma tästä? Mandy kysyi epäillen.

- Olen. Tämän talon edelliset asukkaat, eivät varmasti ole palaamassa takaisin. 

 - Tervetuloa kotiin. Se tämä nimittäin nyt meille on, Sam sanoi.

 - Sinäkö ja Mandy nyt kasvatatte minut ja Lanan, yhdessä? Liam kysyi.

- Kyllä. Teidän ei tarvitse enää pelätä. Täällä kaikki on hyvin, minä lupaan sen.

 - Tulkaa sitten. Mennään katsomaan löydämmekö täältä huoneet meille kaikille.

 Liam katsahti sitten vielä hieman epäilevästi Mandyyn, jonka silmä oli vaihtanut väriä mustaksi päivän aikana. Hän ei voinut uskoa, että nyt kaikki asiat paranisivat. Vielä aamulla he kaikki olivat asuneet samassa perhekodissa ja kärsineet. Vuorokaudessa oli tapahtunut paljon. Sam ja Mandy olivat täyttäneet samalla viikolla kahdeksantoista ja päättäneet jättää surkean elämän taakseen. Molemmat olivat ajatelleet, etteivät näkisi toisiaan enää sen koommin. Mutta kumpikaan ei hennonnut jättää perhekodin uusimpia ja nuorimpia tulokkaita kestämään sitä mitä he olivat joutuneet kestämään tässä kyseisessä perhekodissa. Sam ja Mandy olivat päättäneet karata lapset mukanaan.

- Kurkataanpa mitä näistä huoneista löytyy, Sam sanoi kun he pääsivät portaat ylös.

 - Tämä saa olla sinun huoneesi Liam, Sam ilmoitti kun he avasivat ensimmäisen oven.

- Oikeastikko? Minun ihan oma?

- Kyllä.

 Lana rupesi äännähtelemään väsyneenä Mandyn sylissä, mutta nainen ei sanonut mitään.

Sam katsahti naiseen, joka vaikutti olevan shokissa kaiken tapahtuneen jälkeen.

Päivä oli todella ollut pitkä heille kaikille. He olivat saaneet vaihdettua henkilöllisyytensä erään Samin ystävän kautta ja he olivat menneet naimisiin, pakon sanelemana. Pitihän heillä olla uskottava tarina ihmisille. He olivat sopineet matkalla, että esiintyisivät oikeana perheenä. Eli Sam ja Mandy olisivat onnellinen nuoripari ja Lana olisi heidän ensimmäinen lapsensa, pienen ikäeron vuoksi Liam olisi Samin pikkuveli.

 Liam oli suostunut tähän. Mitä tahansa, kunhan hänen ei tarvitsisi palata enään koskaan sinne mistä he olivat lähteneet.

Mutta tosin kenenkään tietämättä, Liam oli oikeastikkin Samin pikkuveli. Heillä oli sama isä, mutta kumpikaan heistä ei tiennyt sitä.

 - Mennään nukkumaan ja puhutaan aamulla lisää, mitä nyt tapahtuu, Sam ilmoitti kaikille. Oli selvää kaikille, että Sam oli nyt tämän eriskumallisen perheen pää.

 - Hyvää yötä, Liam sanoi ja kömpi hieman tunkkaiseen petiin.

 - Hyvää yötä pikku äijä, Sam vastasi ja poistui Mandy ja Lana perässään huoneesta.

Mandy ei ollut puhunut Sunset Valleystä lähdön jälkeen paljon mitään, mutta Liam oli kiitollinen naiselle kun tämä tajusi jättää hänen uuden huoneensa oven raolleen menneessään. Liam ei olisi ikinä kehdannut pyytää moista. Varsinkaan Samilta, jota ihaili kovasti.

 Sam avasi seuraavan huoneen oven ja astui sinne Mandy ja Lana kannoillaan.

 Sopivasti huoneesta paljastui pienen tytön huone. Mandy vaihtoi Lanalle yövaatteet päälle ja laski tämän pinnasänkyyn.

Sam katseli miten Mandy huolehti pikkutytöstä kuin oikea äiti. Tämän reissun aikana Mandystä oli paljastunut uusia piirteitä Samille. Nainen ei ollut itkenyt kertaakaan. Ei silloinkaan kun Leif, heidän perhekoti isänsä oli lyönyt Mandya. Samista oli aina tuntunut siltä kuin Leif olisi inhonnut Mandya heistä kaikista eniten. Hän ei vain ymmärtänyt miksi? Mandy oli hiljainen eikä tehnyt itsestään ikinä mitään numeroa. Hoiti kotityöt tunnollisesti ja piilotteli muunajan omassa huoneessaan. He eivät olleet juurikaan keskustelleet Mandyn kanssa koko sinä aikana kun Sam oli asunut perhekoti Auringonkukassa. Samin oli pakko myöntää, että hän oli pitänyt naista tylsänä hiirulaisena, joka ei osannut pitää puoliaan.

Sam oli asunut kolme vuotta perhekoti Auringonkukassa ja vasta tänään hän oli ensimmäistä kertaa kiinnittänyt huomionsa Mandyyn. Hän ei tiennyt tästä mitään. Ei sitäkään miksi tämä oli perhekodissa? Mandy oli ollut Auringonkukassa jo hänen tullessaan. Nyt he olivat tässä tilanteessa sen takia, että Sam oli mennyt Leifin väliin tämän yrittäessä pahoinpidellä Mandya. Hän ei ollut vielä kertaakaan nähnyt, että Leif olisi käynyt käsiksi Mandyyn. Sam itse oli saanut usein turpaan humalaiselta Leifiltä, mutta ei Mandy. Leif ei yleensä edes huomioinnut Mandya, mutta tänään jotain oli tapahtunut. Samin mennessä heidän väliinsä Mandy oli juossut huoneeseensa pakkaamaan tavaroita. Sam ei itsekkään tienyt miksi oli juossut naisen perään, mutta niin hän oli tehnyt. Kaiken lisäksi hän muisti sanoneensa:

- Odota. Minä tulen mukaan ja lapset myös. Ei heitä voi tänne jättää.

Mandy oli vain nyökännyt ja tässä sitä oltiin.

Lana nukahti nopeasti ja Mandy katsoi jännittyneenä Samiin. Mitäs nyt?

Mies vain katsoi häntä, joten Mandy harppoi Samin ohi ja meni etsimään itselleen nukkumapaikkaa.

 Sam käveli Mandyn perässä erittäin tyttömäiseen makuuhuoneeseen.

 - Tämä on kait sitten meidän, Sam tuumasi.

 - Miten niin meidän? Tuolla oli vielä yksi makuuhuone, Mandy sanoi hätäisesti.

 - Tämä on meidän. Me olemme nyt naimisissa Mandy, etkait sinä näin nopeasti sitä unohtanut?

- Mutta, eihän se tarkoita, että meidän pitäisi..

-Me olemme nyt näille lapsille ainoat aikuiset kehen luottaa. Meidän on yritettävä.

 - Tarkoitatko sinä, että me olisimme niinkuin olisimme oikeasti naimissa?

 - Mehän olemme oikeasti naimisissa.

 - Mutta, emme me voi! Emmehän me edes pidä toisistamme, Mandy sopersi paniikissa.

- Emme voi tietää sitä. Emme ole edes yrittäneet pitää toisistamme. Mutta nyt me yritämme, Sam ilmoitti.

- Lupaan, etten satuta sinua, Sam kuiskasi ja painoi huulensa Mandyn otsaan.

***

 Kello oli viisi aamulla kun Sam heräsi. Ulkona oli vielä aivan pimeää.

 Sam nousi varovaisesti ylös, ettei herättäisi vieressään nukkuvaa Mandya. Mandy oli nyt todella hänen vaimonsa.

 Sam meni ulos ja ajoi auton pihassa olevaan autotalliin. Hän oli vasta edellisenä päivänä saanut ajokortin. No sehän sopi paremmin kuin hyvin, heidän tilanteeseensa. Hän otti joitakin tavaroita takapaksista, mitä he olivat ottaneet mukaansa ja vei ne sisälle.

 Hän asetteli ruokatarvikkeet keittiöön ja hymähti itsekseen. Hän ei olisi ikinä osannut villeimmissä kuvitelmisaankaan ajatella olevansa naimissa kahdeksantoista vuotiaana.

 Sam otti peltipurkista yhden keksin ja käveli sitä mutustellen olohuoneeseen.

 Hän istahti pehmeälle sohvalle ja mietti miten hän pystyisi ansaita rahaa heille.

 Hänen pitäisi ehkä hakea töitä viereisestä kaupungista. Sinne oli vähän yli 100 kilometriä. Mutta olihan hänellä nyt auto. Sen kilvet pitäisi kyllä vaihtaa. Se oli nimittäin Leifin auto.

Hän kuuli miten askeleet lähestyivät häntä.

- Hei, etkö saa unta? Sam kysyi.

 - En. Kaikki asiat vaan pyörii mielessä, Liam vastasi ja istahti Samin viereen sohvalle.

 - Tämä on ollut rankka vuorokausi, mutta me saamme tämän toimimaan.

 - Missä mä käyn koulua? Liam kysyi.

- Sitten kun savu on hälvennyt niin laitetaan sut opiskelemaan johonkin. Pitää vähän myös kerätä rahaa.

- Ai johkuu yksityiseen kouluun. 

- Niin. Mut palaisit aina viikonlopuiksi. Käviskö se sulle?

- Joo kait.

- Luuletko, että tää onnistuu? Että me ollaan niin kuin perhe? Mandy ei kyllä nimittäin tykkää susta, Liam totesi.

 - Tää onnistuu ja Mandy kyllä tykkää musta, Sam vastasi ja virnisti.

 - Ei kyllä varmasti tykkää. Etkö oo muka huomannut miten se on vältelly sua tätä ennen? pikku poika kysyi nenäkkäänä.

- Se oli ennen. Mutta olen varma, että nyt Mandy kyllä tykkää musta, Sam vastasi nenäkkäälle kymmenvuotiaalle.

***

 Mandy heräsi kun aamuaurinko paistoi häntä kasvoihin.

 Hän tunsi outoa kihelmöintiä kehossaan ja nousi varovaisesti istumaan sängyssä.

 Häntä olisi huvittanut painaa päänsä takaisin tyynyyn ja unohtua siihen koko loppu elämäkseen, mutta se ei käynyt valitettavasti päinsä. Niinpä hän nousi sängystä ylös ja käveli vaatelipastolle.

 Kaikeksi onnekseen nainen, joka tässä huoneessa oli asunut oli täysin samaa kokoa hänen kanssaan. Niinpä Mandy sai itselleen kokonaisen uuden vaatevaraston. Vaatteet tosin olivat täysin eri tyylisiä, mitä Mandy yleensä itse käytti. 

 Kaapinpohjalta hän onnekseen löysi täysin tavallisen topin ja shortsit. Hän puki ne ylleen ja katsoi itseään tarkasti peilistä. Hän kosketti varovasti mustelmaa poskellaan ja värähti kivusta. Tällä kertaa isä oli todella suuttunut. Toissapäivänä Mandy oli täyttänyt kahdeksantoista ja Leif oli ilmoittanut, että oli hoitanut velvollisuutensa ja Mandy saisi nyt kadota hänen elämästään. Mandy oli yrittänyt selittää isälleen, että hänellä ei ollut mitään paikkaa mihin mennä eikä rahaakaan. Siitä Leif oli suuttunut ja läimäyttänyt kovaa tytärtään ja käskenyt tätä häipymään.

Mandy oli juossut huoneeseensa heti pakkaamaan vähäisiä tavaroitaan. Ja sitten Sam oli tullut ja pelastanut hänet.

Mandy ei ikinä kertoisi Samille, että Leif oli oikeasti hänen isänsä. Se saisi Samin varmasti vihaamaan häntä.

 Puettuaan Mandy käveli Lanan luokse.

 Pikkutyttö räväytti silmänsä samantien auki kun Mandy lähestyi tätä.

- Huomenta pikkuinen.

- Minun pitäisi ruveta sinulle äidiksi. Hyväksytkö sinä minut äidiksesi? Mandy kuiskasi hiljaa.

Pikkutyttö vain hymyili silmät sädehtien Mandylle.

Lana oli vasta puolitoista vuotias.

- Huomenta, Mandy sanoi epäröiden kun saapui ruokailuhuoneeseen. Hän ei tiennyt miten hänen pitäisi reakoida Samiin nyt. Heidän välillään kaikki oli muuttunut.

Sam ja Liam naureskelivat jostakin syödessään ja vaikuttivat aivan kuin olisivat oikeasti sisaruksia. Kunpa vain tietäisittekin.

- Keittiössä on kaurapuuro paketti. Osaatko tehdä sitä? Sam kysyi kun huomasi Mandyn Lana sylissään.

- Osaan, Mandy vastasi nopeasti ja kiiruhti keittiöön.

Keittiöön päästyään Mandy tunsi punastelevansa ja laski Lanan syöttötuoliin ja oli onnellinen kun Sam ei nähnyt hänen lapsellista reaktiotaan.

Samaan aikaan Liam tuli keittiöön tuomaan tyhjää lautastaan. Hän oli huomannut heti, että jotain oli tapahtunut Samin ja Mandyn välillä. Heti Mandyn tultua alas Liam oli huomannut tämän punastuvan nähdessään Samin.

Mandy teki nopeasti puuron pikkutytölle ja meni syöttämään tätä.

Samin tullessa keittiöön Mandy pudotti lusikan lattialle.

- Etkai sinä nyt säiky minua? Sam kysyi ja katsoi jäykistynyttä Mandya.

- E- en tietenkään, Mandy sopersi ja punastui taas.
- Et kai sinä nolostele minua? Ei ole mitään syytä, Sam sanoi ja katsoi Mandya suoraan silmiin.

 Mandyn saatua syötetettyä Lana, Sam ilmoitti, että olisi aika pitää ensimmäinen perhepalaveri.

Samin harmiksi Mandy suuntasi heti eri sohvalle istumaan kuin hän ja Liam pomppasi hänen viereensä sohvalle.

  Mandy kuunteli miten Sam selitti suunnitelmiaan tulevaisuudesta.
Mies aikoi alkaa etsimään töitä Oasis Landingista ja jos saisi niitä niin Mandy saisi jäädä kotiin hoitamaan lapsia. No mikäs siinä, hän ajatteli. Harmi vain, että hänellä ei oikeastaan ollut minkäänlaista kontaktia Liamia kohtaan.

 Sam selitti miten Liamin olisi tästä lähdin kuunneltava myös mitä sanottavaa Mandyllä olisi. Mandystä tosin tuntui, ettei hänellä olisi enää ikinä mitään sanottavaa mihinkään.

Sitten Sam selitti, että Liam ilmoitettaisiin heti johonkin kouluun kun hän saisi töitä ja rahaa.

~

Sitten haluaisin taas kuulla mielipiteitä tästä perheestä!
Mitä mieltä olette Samista? Entäs Mandystä?

Ja huoli pois, pääsemme vielä seuraamaan Leoa ja Melissaa myös. :)