40. Perhe Window/ Walker

 - Me voimme ottaa tytön jos haluat levätä rauhassa pitkän matkan jälkeen, Sam sanoi rikkoen hiljaisuuden.

 - Ei! Liam sanoi vähän liian kovaa.

 - Me autamme. Ihan missä tahansa asiassa, Sam sanoi.

- Me pärjäämme kyllä.

 - Sinun ei tarvitse yrittää pärjätä itse. Ei ole heikkous pyytää apua, ymmärrätkö?

 - Minähän tulin kotiin! Eikö se ole jo jotain? Liam tiuskaisi.

 - Tietenkin. Se on hyvä. On hyvä, että olet täällä.

 Sam katsoi vaitonaisena kun Liam käpertyi tyttö sylissään vanhalle sängylleen.

 - Onko sinulla nälkä? Voin tuoda ruokaa tännekkin?

 Liam huokaisi turhautuneena.

- Kaikki on hyvin. Haluan nyt vain olla rauhassa.

 - No minä tästä sitten menen.

- Kiitos.

***

 Tyler empi hetken pojan oven takana ennen kuin koputti siihen ja astui suoraan sisään.

 Poika oli valunut taas kotiin synkistelemään. Sitä oli tapahtunut usein viimeisen vuoden aikana. Mack tuli ja meni mitään ilmoittamatta. Välillä Mack oli saattanut olla jo pari päivää kotona ilman, että he olivat edes huomanneet sitä. Vain vanha auton rämä pihalla kertoi jonkun taas palanneen kotiin reissultaan.

 - Sinun pitäisi mennä, Tyler sanoi kun näki retkottavan kehon sängyllä.

- Aiotko häätää minut pois? laiska ääni vastasi.

 - En tietenkään. Sinun pitäisi mennä tapaamaan Liamia.

- Ei hän minua sinne halua, Mack vastasi käheällä äänellä.

 Tyler siirsi tuolin Mackin pedin viereen ja istui siihen.

- Varmasti haluaa.

 Mack vääntäytyi katsomaan isäänsä.

- Miksi? Miksi hän haluaisi minut sinne?

 - Sinusta tuntuu pahalta. Kuvittele siis miltä hänestä tuntuu? Hänestä on juuri tullut yksinhuoltaja isä. Sinä kaikista ihmisistä pystyt ehkä edes vähän ymmärtämään mitä hänen päässään liikkuu, Tyler sanoi.

 - Miten minä mitenkään pystyisin käsittämään mitä hänen päässään liikkuu?

- Sinä rakastit myös Janea, loppuun asti. Sitä paitsi, olet hänen ystävänsä.

- Ystävä, Mack sanoi ja remahti nauruun ja vajosi taas sänkynsä pohjalle.

***

 Mandy katsoi kun auton valot sammuivat pihassa ja joku astui autosta ulos.

 Mack pysähtyi oven eteen koputtamatta kun huomasi, että hänet oli jo huomattu.

 Mandy katsoi oven läpi väsyneitä miehen kasvoja ja avasi oven.

 - Hyvä kun tulit.

 - Onko? Pitäisikö minun sittenkin lähteä, Mack empi.

 - Ei missään tapauksessa. Hän on omassa huoneessaan.

 Mack kapusi portaat ylos ja hengitti syvään  Liamin oven takana ennen kuin kopputti oveen ja astui sisään kun kuuli jonkun tapaisen mutinan.

 Mackin sydäntä kuristi kun hän näki Liamin vaipanvaihto hommissa.

 - Alat olla aika hyvä tuossa.

 Liamin kädet pysähtyivät.

 - Mack?

- Minähän se.

 Liam otti tytön syliinsä ja kääntyi ympäri.

 - Mitä hittoa minä teen? Liam kysyi ja katsoi Mackia epätoivoisena.

- En tiedä, Mack vastasi totuuden mukaisesti.

 - Hän on söpö, Mack totesi kun ei osannut muutakaan sanoa.

 Liamin huulet nytkähtivät pitkästä aikaa ylöspäin.

- Sori kaveri, olet vähän liian vanha tälle tytölle.

 Sitten tuli taas hiljaista.

- Olen pahoillani kamu, Mack sanoi.

 - Niin minäkin, Liam kuiskasi.

 - Minä autan sinua, Mack ilmoitti äkkiä.

- Mitä? Liam hämmästyi.

- Sinun pitää palata töihin. Se on ensimmäinen askel.

- Kuule nyt. Minä olen isä, en voi jättää tyttöä.

 - Tiedän sen. Minä autan.

- Ai lastenhoidossa? Liam kysyi epäilevästi.

 - Juuri niin. Minä teen sen!

 Nyt Liam purskahti oikeasti nauruun.

 - Olen tosissani.  Me ollaan oltu ennenkin kämppikset. Minulla ei ole juuri nyt muutakaan tekemistä.

- Oletko hitto tosissasi? Liam kysyi vakavoittuneena.

- Olen.

~

Taas oli pitkä tauko, mutta tässä nyt uusi osa.

Heipsun

Aloittelin taas historiallista tarinaa, koska se tuntuu niin mun jutulta. Käykäähän tsekkaamassa!

39. Perhe Window/ Walker

No niin. Pitkän tauon jälkeen uutta osaa. :) Osa on aika lyhyt, mutta halusin jo julkaista tämän. Nyt alkaa lähtölaskenta tälle tarinalle, eli viimeisiä viedään. En tiedä montako osaa vielä tulee, mutta loppumetreillä ollaan. Laittakaahan kommenttia jos täällä vielä joku liikkuu. :)

***

 - Onpa ihana nähdä sinuakin pitkästä aikaa, Mandy sanoi eteiseen ilmaantuneelle Janelle.

 - Onko Sam kotona? Meillä on teille asiaa, Liam ilmoitti.

 - On, hän on yläkerrassa tyttöjen kanssa. Haenko hänet alas? Mandy kysyi ja katsoi ihmeissään levottoman oloisia nuoria.

- Minua hermostuttaa, Jane sanoi istahtaessaan Liamin viereen sohvalle. 

 - Ihan turhaan. Ottihan Leokin asian ihan hyvin ja hän on paljon pelottavampi kuin Sam ja Mandi.

 - Teillä on kuulemma asiaa.

 - Me mentiin naimisiin, Liam töksäytti ja kumartui suutelemaan Janea.

 - Liam älä, Jane nolosteli.

 - Että mitä teitte? Sam ähkäisi.

- Mentiin naimisiin. Me ollaan hukattu jo ihan liikaa aikaa, Liam sanoi ja painoi suudelman tuoreen vaimonsa huulille.

***

- Mack tulisitko käymään yläkerrassa? Carla kysyi kun tuli olohuoneeseen. 

 - Mikset voi sanoa meidän kuullen? tyttö kysyi.

 - Minulla on aikuisten asiaa Mackille, Carla vastasi tyttärelleen.

 - Mitä nyt? Mack ihmetteli.

- Tule nyt vain.

 - Onpas täällä vakavat tunnelmat. Olenko tehnyt jotain? Mack kysyi ihmetellen kun Tylerkin oli vakavamman oloinen kuin yleensä.

 - Istu alas, Tyler sanoi ja taputti sohvaa.

- No kertokaa jo. Täällähän on ihan hautajaistunnelma.

 - Minä kävin viime viikolla Melissalla ja Leolla kylässä ja he kertoivat, että Jane on mennyt naimisiin, Carla aloitti.

- Naimisiin? Mack kuulosti typertyneeltä.

- Liamin kanssa, Tyler jatkoi.

 - Liamin! Mack huudahti.

 - Olen pahoillani. Me ajattelimme, että sinun pitäisi kuulla tämä meiltä.

 - Tämänkö takia te pyysitte minut kotiin? Mack tiuskaisi.

- Meistä on aina mukavaa nähdä sinua, mutta halusimme olla paikalla kun saat kuulla, Tyler kertoi.

 - Pelkäsittekö te, että tekisin jotain! Mack huudahti loukkaantuneena.

 - Emme tietenkään. Halusimme olla tukenasi, Tyler selitti.

 - Tukenani. Ei minua kiinnosta onko Jane mennyt naimisiin, Mack sanoi vihaisena ja suuntasi portaille.

- Mack, älä mene, Carla pyysi.

- Haluan olla yksin.

***

 Naimisiin! Mitä Liam oikein ajatteli. Oliko tämä muka valmis perustamaan sen Janen haluaman perheen, Mack ajatteli katkerana huoneessaan.

 Ja halusiko Jane erotakkin sen takia, että saisi olla Liamin kanssa, mutta ei kehdannut sanoa sitä minulle?

 - Mene pois! Mack murahti kun Carla koputti oveen.

 - Mack, puhu minulle äläkä sulkeudu.

- Ei ole mitään puhuttavaa.

 - Olen erimieltä. Näen, että sinuun sattuu.

- Miksi sattuisi? Minähän päästin Janen menemään. Jos olisin halunnut olisin voinut mennä hänen kanssaan naimisiin. Mutta en halunnut.

- Ei se ole noin yksinkertaista, Carla sanoi ja istui Mackin viereen ja halasi tätä tiukasti.

- Älä, Mack esteli. 

 - Sinä saat surra.

- En minä halua.

- Mutta se auttaa.

- Voi äiti. Mitä minä olen tehnyt? Mack parahti.

- Sinä selviät tästä. Eikö niin? Carla sanoi ja silitti varovasti jo aikuisen poikansa hiuksia.

- Tietenkin, Mack vastasi ja halasi äitiään tiukemmin.

~