sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

17. Perhe Muldoon

 Jack käveli pitkin Oasis Landingin satamaa ja toivoi, että oli vihdoin löytänyt etsimänsä. Hänen kaikki vähäiset rahansakin olivat hupentuneet hänen matkustaessaan aina Oasis Landingista Monte Vistaan asti ja sieltä takaisin Oasis Landingiin.
 Sisällä taloveneen keinahdellessa Holly istui tietokoneella ja huokaili tilannettaan. Laskujen jälkeen tili olisi täysin nollilla. Miten ennen niin etuoikeutettua elämää elänyt oli joutunut tälläiseen tilanteeseen?
 Holly kirjautui nopeasti ulos verkkopankista ja sammutti tietokoneen kun kuuli koputuksen ovelta.
Kuka ihme siellä olisi? Eihän hän tuntenut tästä kaupungista ketään, nainen mietti.
 Hollyn läpi kulkivat väristyset kun hän näki kuka ovella seisoi.
 - On sinulla otsaa. Mitä teet täällä? Holly kivahti ja katsoi suoraan Jackin tummanruskeisiin silmiin.
 - Onpas täällä lämmin vastaanotto, Jack naurahti ja riisui takin yltään ja survoi sen Hollyn lipastoon.
- Sinulla ei ole mitään asiaa tänne! Miksi vaivauduit tulemaan? nainen sihahti ja käänsi selkänsä miehelle.
 - Älä viitsi kiukutella. Minä etsin sinua joka paikasta. Siis ihan todella etsin.
 - No turhaan etsit. Sinun ei olisi täytynyt etsiä, jos et olisi kadonnut sillä tavalla. Sinä olisit voinut reilusti sanoa jos et halua seurustella enää, ei olisi täytynyt jättää niin tylysti.
 - Minä en jättänyt sinua, lupaan sen. Minä voin selittää. Minähän kerroin sinulle äidistäni, joka ei pysy kauaa yhdessä paikassa. Niin siinä kävi tälläkin kertaa. Äiti sai päähänsä, että taas pitää muuttaa ja niin sitä taas mentiin. Minulla ei ollut aikaa tulla sanomaan sinulle mitään, mutta tiesin, että tulen etsimään sinut käsiini.
 - Minä en halua kuulla. Sinun on turha selitellä enää. Ole hyvä ja poistu! Holly tiuskaisi raivostuneena.
- Älä viitsi. Kuuntele nyt. Minun oli pakko lähteä, en voinut päästää äitiä matkaan yksin ja mekin olimme vasta tavanneet, en ajatellut että se olisi niin iso juttu. Minähän kuitenkin tulisin takaisin, Jack yritti selittää.
 - Puoli vuotta on aika hiton pitkä aika odottaa ilman mitään selitystä! Eikö se käynyt mielessäsi? Minä en tienyt mihin katosit? Luulitko, että jäisin odottelemaan sinua kiltisti kotiovelle? No en totisesti jäänyt, sitä paitsi mitään kotia ei enää ole.
 - Miten niin ei ole? Mitä tarkoitat? Jack tivasi ja käänsi tytön itseensä päin.
- Älä koske. Minun asiani eivät kuulu sinulle.
 - Minun ei ollut tarkoitus olla poissa niin pitkään. Minun piti heti palata takaisin, mutta jotain yllättävää sattui. Minä tapasin isäni, siis se oli ihan uskomatonta, hän oikeasti vain käveli eräänä päivänä ovesta sisään ja minulle sanottiin, että hän on isäni. Se on ihan sairas juttu. Äiti oli tyyliin pyörtyä onnesta. No olin jo siinä vaiheessa tekemässä lähtöä, mutta äiti vaati, että jäisin tutustumaan siihen mieheen. He menivät melkein heti naimisiin ja aloittivat typerät perhe leikkinsä ja siinä vaiheessa minä läksin etsimään sinua, mutta et enää ollut Monte Vistassa.
 - Ei sinun tarvitse selittää minulle mitään. Minä en selvästikkään merkinnyt sinulle yhtään mitään kun et nähnyt tarpeelliseksi ilmoittaa itsestäsi mitään.
- Ei, ei se niin mennyt. Kuuntelisit nyt. Minähän palasin, eikö se merkitse muka mitään?
- Ei. Kuinka voisin luottaa sinuun enää. Minun elämäni on ollut yhtä painajaista lähtösi jälkeen. Sinä lähdit silloin kun olisin tarvinnut sinua. Minun isäni kuoli ja jätti pelkkää velkaa jälkeensä. Jouduin luoppuaan kodistani, opiskelupaikastani ja niin sanotuista ystävistäni. Minulle ei jäänyt kuin tämä vene kaikkien velkojen jälkeen. Onneksi tämä oli äidin perintö minulle, muuten olisin menettänyt tämänkin, Holly vuodatti.
 - Minä olen pahoillani kaikesta kokemastasi, mutta en voinut tietää. Mutta olen tässä nyt, anna minun auttaa.
 - En voi. En voi luottaa ihmiseen, joka on valmis jättämään minut ilman kunnollisia hyvästejä. Kuinka voisin luottaa sinuun. Minä tarvitsen enemmän kuin pelkkiä sanoja.
 - Mitä tarkoitat? Naimisiinko sinä haluat? Haluat rengastaa minut itsellesi, etten pääse livahtamaan karkuun. Vain sekö vakuuttaa, etten ole lähtemässä? Jack kysyi vakavana.
- Et selvästikkään ota minua vakavasti kun vitsailet tuollaisella asialla, Holly sihahti.
 - Minä olen ihan vakavissani. Sitäkö sinä haluat, että suostut kuuntelemaan minua? Että menemme naimisiin?
- Minun ei tarvitse suostua mihinkään vähempään, Holly letkautti, kun uskoi, että Jack lähtisi sillä.
- Hyvä on sitten, ala tulla.
- Anteeksi mitä?
 - Mihin sinä viet minua? Holly kysyi kun Jack talutti hänet satamasta keskustaan ripeää vauhtia.
 - Sinähän halusit naimisiin, saamasi pitää, Jack letkautti ja riuhtaisi ulko-oven auki.
- Hulluko sinä olet? Sitä paitsi, tähän aikaan et löydä ketään vihkijää ja paperisota veisi ainakin viikon verran, Holly vinkaisi.
- Tiedätkö mikä paikka tämä on missä olemme? Jack kysyi.
- En miten niin?
- Täällä ihmisten toiveet toteutetaan, kuhan on rahaa maksaa niistä. Tämä on maailman kuulu hotelli siitä, että täällä saat mitä vain pikavauhtia.
Jack tutkaili hetken opaste kylttejä hotellin aulassa ja veti sitten Hollyn mukanaan hissiin ja he päätyivät ylimpään kerrokseen.
- Naimisiinko sitä halutaan? rennosti pukeutunut nainen kysyi hissin läheisyydestä.
 - Kyllä, paljonko pikavihkiminen maksaa tähän aikaan yöstä? Jack kysyi ja hapuili Hollyn sormia ja lomitti ne sitten yhteen omiensa kanssa.
 - Kaksisataa, nainen vastasi ja Jack parahti mielessään.
 - Entäs myydäänkö teillä sormuksia? Jack kysyi vielä.
- Tietenkin. Halvin pari maksaa viisi kymppiä ja kallein kaksi tonnia.
- Otamme halvimmat sormukset ja haluamme naimisiin heti, Jack ilmoitti.
- Soitan vihkijän sitten heti paikalle. Kun menette oikealle ovesta sisään niin löydätte huoneen missä toimitus tehdään, nainen selitti.
Mitä oikein oli tapahtumassa? Holly kysyi itseltään kun Jack veti visansa esiin ja maksoi koko lystin.
 Hetkisen aikaa he seisoivat kaksistaan kukkasilla koristellussa huoneessa.
- Jack, oletko ihan tosissasi? Holly kysyi viimein.
 - Etkai sä aio jänistää? Nyt sä joudut vaikka väkisin naimisiin mun kanssa, mä maksoin just kaikki mun rahat tähän.
- Sä oot ihan hullu, Holly vinkaisi.
- Niin taidan olla, mies vastasi.
 Vähän ajan odotuksen jälkeen suoraan sängystä herätetty vihkijä saapui paikalle haukotellen ja tilaisuus saatiin aloitettua.
 Hollyn kädet tärisivät kun Jack pujotti niihin sormusta.
 Holly ei oikein pystynyt tajuamaan mihin oli juuri ryhtymässä. Jack todella oli tekemässä hänestä vain tämän omaa.
 - Nyt julistan teidät mieheksi ja vaimoksi, vihkijä viimein lausui ja tilaisuus oli ohi.
 Vihdoin Holly uskaltautui nostamaan katseensa maasta ja katsoi Jackiin.
 Jack vastasi katseeseen ja virnisti poikamaisesti.
Heille lykättiin parit paperit allekirjoitettaviksi ja sitten he pääsivät lähtemään kotiin.
 Tuore pariskunta käveli vaitonaisena takaisin Hollyn taloveneelle.
- Asuintila sijaitsee kannen alla, Holly sopersi perillä ja johdatti Jackin alakertaan.
 - Asummeko me nyt sitten täällä? Holly töksäytti makuuhuoneessa.
 - Varmaankin sitten niin, Jack vastasi hajamielisenä.
 Äiti kyllä antaisi nyt korville minulle kun tietäisi mitä olen tehnyt, Jack mietti katsoessaan Hollya.
 - Kuule, mitä jos juteltaisiin vasta huomenna tulevaisuudesta ja tänään oltaisiin vaan? Jack kysyi ja astui askeleen lähemmäs.
- Okei, Holly kuiskasi ja käpertyi Jackin syliin.
- Minulla oli kamala, todella kamala ikävä sinua, nainen tunnusti.

~

Uusi osa taas täällä. Saattaa olla vähän sekava, koska kirjoitan tätä keskellä yötä ja olen todella väsynyt.  Ensi osassa luultavasti jatketaan tällä perheellä.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

16. Perhe Window

 - Älä viitti huutaa, en jaksa kuunnella, Liam tokaisi kyllästyneenä.
 - Minulla nyt sattuu olemaan syytä huutaa sinulle! Mitä sinun päässäsi oikein liikkuu? Ei, älä sano mitään, siellä ei varmasti liiku yhtään mitään. Miten saatat olla noin tyhmä! Sam huusi raivoissaan.
 - No mitä sä siitä välität. Eikun mä tulin pilaamaan teidän pikku perheidyllinne kun lensin koulusta ulos. Te ootte saannu elää täällä ihan rauhassa niin kuin oikea perhe, Liam sanoi sarkastisesti.
- Mitä sä selität? Kenen takia sä luulet, että me eletään näin? Ilman sua ja Lanaa me ei oltais ikinä menty naimisiin ja asuttais nyt täällä keskellä ei mitään! Luuletko, että tää on musta hauskaa? Mä saan tehä niskalimassa töitä, että me pysytään hengissä. Onko sulla mitään käsitystä paljonko se sisäoppilaitos maksaa? Mä oon nähny ihan hirveesti vaivaa sun takii ja sä heität sen kaiken menemään ja rupeat vielä röyhkeäksi? Mitä luulet, et jos sua ei olis niin oltaisko me Mandyn kanssa naimisissa? Ei oltais, se luultavasti opiskelis jossain sen sijaan, että kasvattais lapsia täällä! Sam karjui niin, että talo raikui.
 Mandy pysähtyi kun kuuli Samin sanat.
Hän tiesi, että joka sana oli totta, mutta silti häneen sattui. Oliko Sam edelleen hänen kanssaan vain lapsien takia? Eikö heidän välillään tosiaan ollut yhtään mitään?

Mandy käveli yläkertaan ja katseli haikeana tyttöjen leikkimistä. Pian tytötkin kasvaisivat ja heidät pitäisi lähettää kouluun. Mitä he sitten Samin kanssa kaksistaan tekisivät, jos heidän välillään kerran ei ollut mitään?
 - Tule leikkimään mun kanssa, Lana sanoi Analle, joka paukutteli rumpua.
 - En, minä soitan. Musta tulee muusikko, tyttö julisti.
 Mandy säpsähti kun portaista kuului tömisevät askeleet ja sitten huoneen ovi paiskattiin kiinni vauhdilla.
Liamkin oli tullut jo teini-ikään. Miten he ikinä pärjäisivät?
 - No niin, sitten ois nukkumaan meno aika, Mandy sanoi apaattisesti ja molemmat tytöt katsoivat häntä huulet mutruilla.
- Älkää yhtään yrittäkö, Mandy sanoi ja patisti tytöt vaatteiden vaihtoon.
 - Äiti, miksi isi huusi alhaalla? Lana kyseli.
- Isi oli vähän vihainen Liamille. Älä huolehdi siitä.
 - Miksi? tyttö kysyi sinnikkäästi.
- Liam teki jotain sellaista mistä isi ei pitänyt, Mandy vastasi.
 - Haluaa äitin viereen, Ana vaati kun Mandy oli nostamassa tätä vuoteeseen.
- Ei tänä yönä. Isi on kotona ja äiti nukkuu isin kanssa, Mandy vastasi.
- Miksi? tyttö kysyi.
- Koska niin äidit ja isät tekevät.
- Nyt hyvää yötä.
 Mandy sammutti lastenhuoneen valon ja käveli hänen ja Samin makuuhuoneeseen.
 Hän vaihtoi nopeasti yövaatteet päälle ja avasi lettinsä.
 Hänen mieltään kaivoi Samin ja Liamin keskustelu, mutta hänellä ei ikinä riittäisi rohkeus kysyä mieheltä tämän tunteista. Kyllä hän sen ymmärsi, että normaali oloissa Sam ei olisi katsonutkaan häneen päin. Mandy ei halunnut myöntää sitä itselleen, mutta ajatus teki kipeää. Sillä Mandy rakasti Samia valtavasti. Varsinkin kun hän oli saanut huomata muutoksen miehessä. Pahasta pojasta oli kuoriutunut huolehtiva perheenisä.
 Ovi avautui ja Sam laahusti väsyneenä sisään.
 - En voi uskoa, että Liam on niin pölkkypää kun hän antaa ymmärtää, Sam tuhahti Mandyn selälle.
- Mm, Mandy mumisi vastaukseksi.
 - Mikä nyt on? Sam kysyi ja lähestyi Mandya.
Mandy ravisteli olkapäitään saadakseen Samin kauemmaksi.
 Mies kurtisti kulmiaan. 
- Oletko sinä vihainen jostain?
 - En, Mandy sanoi poissaolevasti.
 - Hei mikä nyt on? Sam kysyi ja käänsi Mandyn puoleensa.
- Ei mikään. Taidan olla vähän väsynyt, Mandy valehteli ja antoi Samin kannatella häntä pystyssä. Samin sylissä tuntui siltä kun kaikki olisi täydellisesti.
 - Sitten taitaa olla parasta mennä nukkumaan, Sam totesi ja kantoi Mandyn sängylle tämän yllätykseksi.
 Mandy tunsi kevyen suudelman huulillaan ja sitten Samin lempeät kädet haromassa hänen hiuksiaan.
- Älä huolehdi niin paljon. Jätä huolehtimiset minulle ja keskity sinä vain tyttöihin, Sam kuiskasi.
 Keskity vain tyttöihin, Mandy ajatteli ja harmistui taas. Sam ei ymmärtänyt miksi Mandyn ilme muuttui taas synkäksi ja veti Mandyn syliinsä vuoteelle.
 - Meillähän on kaikki ihan hyvin, eikö niin? Sam kysyi epävarmana.
- Joo, kaikki on ihan hyvin, Mandy huokaisi.

***
Seuraavalla viikolla

Kun Liam erotettiin koulusta niin Carla ehdotti, että Liam tulisi heille opiskelemaan yhdessä Mackin kanssa. Samin mielestä se oli hyvä idea niinpä he lähtivät eräänä kauniina pakkaspäivänä kohti Oasis Landingia etsimään Liamille koulukirjoja. Sillä välin kun Sam juoksi kaupoissa niin Liam oli saanut luvan tavata kavereitaan sisäoppilaitoksesta. Tosin Liam oli sopinut tapaamisen vain yhden henkilön kanssa.
 - Miksi sinä teit niin? Nyt me joudumme olemaan erossa? Hayley valitti ostoskeskuksen kahvilan nurkassa.
 - Tehty mikä tehty. Mua ei huvita asua siellä, Liam vastasi tylysti.
 - Mut nyt me ei nähä enää. Etkö sä tykkää musta enää? Hayley kysyi surkeana.
- Tää ei liity suhun mitenkään, Liam tokaisi ja katui heti sanojaan kun näki Haylen surkean ilmeen.
- Eikö? Eikö tää susta liity mitenkään muhun? tyttö kysyi loukkaantuneena.
 - Älä murjota jooko? Liam sanoi ja painoi huulensa tytön huulille ja tämä hiljeni heti.
 - Mulla tulee vaan ihan kauhee ikävä sua, Hayley sanoi ja käpertyi Liamin syliin.

 ***

 Mandy istui ostoskeskuksen leikkinurkkauksessa ja katseli tyytyväisenä lapsia.
 Lana leikki palikoilla ja Ana nukkui viimein päiväuniaan kantokopassa.
 Mandyn mielestä oli ihanaa päästä hetkeksi pois kotoa neljän seinän sisältä. Samilta oli ollut huomaavaista ottaa koko perhe mukaan ostosreissulle, vaikka se veikin paljon enemmän aikaa kuin olisi lähtenyt yksin.
 Äkkiä Mandy kuuli pelottavan tutun äänen edestään.
- Mandy?
 Kylmät väreet menivät pitkin naisen kehoa ja hän jäykistyi kun haisti tutun viinan löyhkän.
- Mitä teet täällä? Mandy kysyi uhmakkaasti ja koitti kätkeä pelkonsa.
- Olin juuri kysymässä sitä samaa. Oletko varastelemassa toisten lapsia?
 - Minä en varastele kenenkään lapsia, Mandy tiuskaisi.
 - Poliisi olisi varmaan eri mieltä kanssasi.
 Mandy nielaisi pelokkaana.
 - Mitä sinä oikein haluat? Rahaako? Sitä minulla ei valitettavasti ole.
 - Rahaa, pyh. Minä haluan kunnioitusta, olet minulle elämäsi velkaa.
- Miksi sinä vihaat minua niin kamalasti? Mandy kysyi kalpeana.
 - Sinä tapoit ainoan tärkeän ihmisen kenestä olen koskaan välittänyt.
- Minä en tappanut äitiä. Mikset sinä ymmärrä sitä? Olin silloin vain vauva, en minä voinut sille mitään, että hän kuoli synnytykseen.
 Sam asteli juuri silloin paikalle kuulemaan Mandyn sanat.
Oliko Mandy Leifin tytär?
 - Leif, jätä Mandy rauhaan.
 - Kuinka suloista. Tuliko prinssi rohkea taas pelastamaan prinsessan? Oletteko te yhdessä?
 - Meidän asiat eivät kuulu sinulle? Mitä sinä haluat? Häivy! Sam ärähti.
 - Miksi olet noin vihainen? En minä mitään teiltä halua. Haluan vain vaihtaa pari sanaa tyttäreni kanssa? Onko se kiellettyä?
 - Kyllä on! Jätä Mandy jo rauhaan. 
 - Jätän, jätän. Haluisin vain sanoa, että pysykää kaukana Sunset Valleysta. Kukaan ei tiedä teidän katoamisesta, eikä saakkaan tietää kunhan pysytte kaukana. En halua nähdä teitä enää ikinä! Leif sönkötti humalaisella äänellään.
- Voit olla rauhassa. Me emme astu jalallakaan Sunset Valleyhyn. Ehkä olisi parasta, että sinä pysyisit siellä ja me täällä, vai mitä? Sam toikaisi.
 - Kyllä. Älkääkä vain ilmottautuko poliiseille, se tietäisi vain harmia minulle. Minulla on paljon helpompaa kun ei ole teitä eikä muitakaan lapsia häiritsemässä nurkissa, Leif murahrti ja lähti hoipertelemaan muualle.
 - Hän on sinun isäsi, eikö niin? Sam kysyi järkyttyneenä Leifin mentyä.
Mandy nyökkäsi järkyttyneenä.
 - Olen pahoillani, että jouduit kohtaamaan hänet yksin, Sam sanoi ja veti tärisevän naisen syliinsä.
 - Anteeksi, etten kertonut, Mandy sopersi.
- Hys, lähdetään heti kotiin.

***

 - Mun on pakko lähtä nyt. Mulle tuli viesti, jossa mua käskettiin heti tulemaan autolle, Liam selitti Hayleyn selälle.
 - Onko nää nyt hyvästit? Hayley kysyi surullisena.
 - Älä oo noin dramaattinen jooko? Mun on pakko nyt lähtä, Liam huudahti kyllästyneenä.
 - Miksi sä oot noin ilkee? Hayley tiuskaisi ja purskahti viimein itkuun.
 - Älä itke jooko, Liam vinkaisi ja veti Hayleyn kiinni itseensä ja suuteli tätä, estääkseen tämän nyyhkytyksen.
- Sulla on mun numero. Sä voit soittaa koska vaan. Mun on pakko nyt mennä, Liam sanoi ja sipaisi vielä tytön poskea ja painoi viimeisen suudelman tämän huulille ja juoksi autolle.

***

 Oli aamuyö kun Mandy ja Sam pääsivät vihdoin kotiin ja saivat lapset nukkumaan.
- Sä vihaat mua varmasti ihan kamalasti, Mandy sopersi ja Sam kiersi kätensä naisen ympärille lohduttavasti.
 - Miksi mä vihaisin sua? Se mitä Leif teki ei liity suhun mitenkään. Ja se oli kaikista rankinta varmasti sulle, koska sä oot sen lapsi, eikä se välittäny susta yhtään, Sam selitti.
- Mutta se teki teidän elämästä ihan kamalaa. Mä oon niin pahoillani, mun olisi pitänyt kertoa.
- Niin olisi. Sun olisi pitänyt kertoa, että mä olisin voinut olla sun tukena.
- Mandy mä rakastan sua. Se, että Leif on sun isä, ei muuta sitä asiaa.
- Ra- rakastatko sä mua? Mandy sopersi.
Sam pyöräytti Mandyn itseensä päin ja painoi suukon tämän otsalle.
- Rakastan. Mä oon rakastanut sua jo tosi pitkään.

~

Mitäs tykkäsitte tästä osasta?
Päästiin taas vähän kurkkaamaan Mandyn menneisyyteen.