16. Perhe Window

 - Älä viitti huutaa, en jaksa kuunnella, Liam tokaisi kyllästyneenä.

 - Minulla nyt sattuu olemaan syytä huutaa sinulle! Mitä sinun päässäsi oikein liikkuu? Ei, älä sano mitään, siellä ei varmasti liiku yhtään mitään. Miten saatat olla noin tyhmä! Sam huusi raivoissaan.

 - No mitä sä siitä välität. Eikun mä tulin pilaamaan teidän pikku perheidyllinne kun lensin koulusta ulos. Te ootte saannu elää täällä ihan rauhassa niin kuin oikea perhe, Liam sanoi sarkastisesti.

- Mitä sä selität? Kenen takia sä luulet, että me eletään näin? Ilman sua ja Lanaa me ei oltais ikinä menty naimisiin ja asuttais nyt täällä keskellä ei mitään! Luuletko, että tää on musta hauskaa? Mä saan tehä niskalimassa töitä, että me pysytään hengissä. Onko sulla mitään käsitystä paljonko se sisäoppilaitos maksaa? Mä oon nähny ihan hirveesti vaivaa sun takii ja sä heität sen kaiken menemään ja rupeat vielä röyhkeäksi? Mitä luulet, et jos sua ei olis niin oltaisko me Mandyn kanssa naimisissa? Ei oltais, se luultavasti opiskelis jossain sen sijaan, että kasvattais lapsia täällä! Sam karjui niin, että talo raikui.

 Mandy pysähtyi kun kuuli Samin sanat.

Hän tiesi, että joka sana oli totta, mutta silti häneen sattui. Oliko Sam edelleen hänen kanssaan vain lapsien takia? Eikö heidän välillään tosiaan ollut yhtään mitään?

Mandy käveli yläkertaan ja katseli haikeana tyttöjen leikkimistä. Pian tytötkin kasvaisivat ja heidät pitäisi lähettää kouluun. Mitä he sitten Samin kanssa kaksistaan tekisivät, jos heidän välillään kerran ei ollut mitään?

 - Tule leikkimään mun kanssa, Lana sanoi Analle, joka paukutteli rumpua.

 - En, minä soitan. Musta tulee muusikko, tyttö julisti.

 Mandy säpsähti kun portaista kuului tömisevät askeleet ja sitten huoneen ovi paiskattiin kiinni vauhdilla.

Liamkin oli tullut jo teini-ikään. Miten he ikinä pärjäisivät?

 - No niin, sitten ois nukkumaan meno aika, Mandy sanoi apaattisesti ja molemmat tytöt katsoivat häntä huulet mutruilla.

- Älkää yhtään yrittäkö, Mandy sanoi ja patisti tytöt vaatteiden vaihtoon.

 - Äiti, miksi isi huusi alhaalla? Lana kyseli.

- Isi oli vähän vihainen Liamille. Älä huolehdi siitä.

 - Miksi? tyttö kysyi sinnikkäästi.

- Liam teki jotain sellaista mistä isi ei pitänyt, Mandy vastasi.

 - Haluaa äitin viereen, Ana vaati kun Mandy oli nostamassa tätä vuoteeseen.

- Ei tänä yönä. Isi on kotona ja äiti nukkuu isin kanssa, Mandy vastasi.

- Miksi? tyttö kysyi.

- Koska niin äidit ja isät tekevät.

- Nyt hyvää yötä.

 Mandy sammutti lastenhuoneen valon ja käveli hänen ja Samin makuuhuoneeseen.

 Hän vaihtoi nopeasti yövaatteet päälle ja avasi lettinsä.

 Hänen mieltään kaivoi Samin ja Liamin keskustelu, mutta hänellä ei ikinä riittäisi rohkeus kysyä mieheltä tämän tunteista. Kyllä hän sen ymmärsi, että normaali oloissa Sam ei olisi katsonutkaan häneen päin. Mandy ei halunnut myöntää sitä itselleen, mutta ajatus teki kipeää. Sillä Mandy rakasti Samia valtavasti. Varsinkin kun hän oli saanut huomata muutoksen miehessä. Pahasta pojasta oli kuoriutunut huolehtiva perheenisä.

 Ovi avautui ja Sam laahusti väsyneenä sisään.

 - En voi uskoa, että Liam on niin pölkkypää kun hän antaa ymmärtää, Sam tuhahti Mandyn selälle.

- Mm, Mandy mumisi vastaukseksi.

 - Mikä nyt on? Sam kysyi ja lähestyi Mandya.

Mandy ravisteli olkapäitään saadakseen Samin kauemmaksi.

 Mies kurtisti kulmiaan. 

- Oletko sinä vihainen jostain?

 - En, Mandy sanoi poissaolevasti.

 - Hei mikä nyt on? Sam kysyi ja käänsi Mandyn puoleensa.

- Ei mikään. Taidan olla vähän väsynyt, Mandy valehteli ja antoi Samin kannatella häntä pystyssä. Samin sylissä tuntui siltä kun kaikki olisi täydellisesti.

 - Sitten taitaa olla parasta mennä nukkumaan, Sam totesi ja kantoi Mandyn sängylle tämän yllätykseksi.

 Mandy tunsi kevyen suudelman huulillaan ja sitten Samin lempeät kädet haromassa hänen hiuksiaan.

- Älä huolehdi niin paljon. Jätä huolehtimiset minulle ja keskity sinä vain tyttöihin, Sam kuiskasi.

 Keskity vain tyttöihin, Mandy ajatteli ja harmistui taas. Sam ei ymmärtänyt miksi Mandyn ilme muuttui taas synkäksi ja veti Mandyn syliinsä vuoteelle.

 - Meillähän on kaikki ihan hyvin, eikö niin? Sam kysyi epävarmana.

- Joo, kaikki on ihan hyvin, Mandy huokaisi.

***
Seuraavalla viikolla

Kun Liam erotettiin koulusta niin Carla ehdotti, että Liam tulisi heille opiskelemaan yhdessä Mackin kanssa. Samin mielestä se oli hyvä idea niinpä he lähtivät eräänä kauniina pakkaspäivänä kohti Oasis Landingia etsimään Liamille koulukirjoja. Sillä välin kun Sam juoksi kaupoissa niin Liam oli saanut luvan tavata kavereitaan sisäoppilaitoksesta. Tosin Liam oli sopinut tapaamisen vain yhden henkilön kanssa.

 - Miksi sinä teit niin? Nyt me joudumme olemaan erossa? Hayley valitti ostoskeskuksen kahvilan nurkassa.

 - Tehty mikä tehty. Mua ei huvita asua siellä, Liam vastasi tylysti.

 - Mut nyt me ei nähä enää. Etkö sä tykkää musta enää? Hayley kysyi surkeana.

- Tää ei liity suhun mitenkään, Liam tokaisi ja katui heti sanojaan kun näki Haylen surkean ilmeen.

- Eikö? Eikö tää susta liity mitenkään muhun? tyttö kysyi loukkaantuneena.

 - Älä murjota jooko? Liam sanoi ja painoi huulensa tytön huulille ja tämä hiljeni heti.

 - Mulla tulee vaan ihan kauhee ikävä sua, Hayley sanoi ja käpertyi Liamin syliin.

 ***

 Mandy istui ostoskeskuksen leikkinurkkauksessa ja katseli tyytyväisenä lapsia.

 Lana leikki palikoilla ja Ana nukkui viimein päiväuniaan kantokopassa.

 Mandyn mielestä oli ihanaa päästä hetkeksi pois kotoa neljän seinän sisältä. Samilta oli ollut huomaavaista ottaa koko perhe mukaan ostosreissulle, vaikka se veikin paljon enemmän aikaa kuin olisi lähtenyt yksin.

 Äkkiä Mandy kuuli pelottavan tutun äänen edestään.

- Mandy?

 Kylmät väreet menivät pitkin naisen kehoa ja hän jäykistyi kun haisti tutun viinan löyhkän.

- Mitä teet täällä? Mandy kysyi uhmakkaasti ja koitti kätkeä pelkonsa.

- Olin juuri kysymässä sitä samaa. Oletko varastelemassa toisten lapsia?

 - Minä en varastele kenenkään lapsia, Mandy tiuskaisi.

 - Poliisi olisi varmaan eri mieltä kanssasi.

 Mandy nielaisi pelokkaana.

 - Mitä sinä oikein haluat? Rahaako? Sitä minulla ei valitettavasti ole.

 - Rahaa, pyh. Minä haluan kunnioitusta, olet minulle elämäsi velkaa.

- Miksi sinä vihaat minua niin kamalasti? Mandy kysyi kalpeana.

 - Sinä tapoit ainoan tärkeän ihmisen kenestä olen koskaan välittänyt.

- Minä en tappanut äitiä. Mikset sinä ymmärrä sitä? Olin silloin vain vauva, en minä voinut sille mitään, että hän kuoli synnytykseen.

 Sam asteli juuri silloin paikalle kuulemaan Mandyn sanat.

Oliko Mandy Leifin tytär?

 - Leif, jätä Mandy rauhaan.

 - Kuinka suloista. Tuliko prinssi rohkea taas pelastamaan prinsessan? Oletteko te yhdessä?

 - Meidän asiat eivät kuulu sinulle? Mitä sinä haluat? Häivy! Sam ärähti.

 - Miksi olet noin vihainen? En minä mitään teiltä halua. Haluan vain vaihtaa pari sanaa tyttäreni kanssa? Onko se kiellettyä?

 - Kyllä on! Jätä Mandy jo rauhaan. 

 - Jätän, jätän. Haluisin vain sanoa, että pysykää kaukana Sunset Valleysta. Kukaan ei tiedä teidän katoamisesta, eikä saakkaan tietää kunhan pysytte kaukana. En halua nähdä teitä enää ikinä! Leif sönkötti humalaisella äänellään.

- Voit olla rauhassa. Me emme astu jalallakaan Sunset Valleyhyn. Ehkä olisi parasta, että sinä pysyisit siellä ja me täällä, vai mitä? Sam toikaisi.

 - Kyllä. Älkääkä vain ilmottautuko poliiseille, se tietäisi vain harmia minulle. Minulla on paljon helpompaa kun ei ole teitä eikä muitakaan lapsia häiritsemässä nurkissa, Leif murahrti ja lähti hoipertelemaan muualle.

 - Hän on sinun isäsi, eikö niin? Sam kysyi järkyttyneenä Leifin mentyä.

Mandy nyökkäsi järkyttyneenä.

 - Olen pahoillani, että jouduit kohtaamaan hänet yksin, Sam sanoi ja veti tärisevän naisen syliinsä.

 - Anteeksi, etten kertonut, Mandy sopersi.

- Hys, lähdetään heti kotiin.

***

 - Mun on pakko lähtä nyt. Mulle tuli viesti, jossa mua käskettiin heti tulemaan autolle, Liam selitti Hayleyn selälle.

 - Onko nää nyt hyvästit? Hayley kysyi surullisena.

 - Älä oo noin dramaattinen jooko? Mun on pakko nyt lähtä, Liam huudahti kyllästyneenä.

 - Miksi sä oot noin ilkee? Hayley tiuskaisi ja purskahti viimein itkuun.

 - Älä itke jooko, Liam vinkaisi ja veti Hayleyn kiinni itseensä ja suuteli tätä, estääkseen tämän nyyhkytyksen.

- Sulla on mun numero. Sä voit soittaa koska vaan. Mun on pakko nyt mennä, Liam sanoi ja sipaisi vielä tytön poskea ja painoi viimeisen suudelman tämän huulille ja juoksi autolle.

***

 Oli aamuyö kun Mandy ja Sam pääsivät vihdoin kotiin ja saivat lapset nukkumaan.

- Sä vihaat mua varmasti ihan kamalasti, Mandy sopersi ja Sam kiersi kätensä naisen ympärille lohduttavasti.

 - Miksi mä vihaisin sua? Se mitä Leif teki ei liity suhun mitenkään. Ja se oli kaikista rankinta varmasti sulle, koska sä oot sen lapsi, eikä se välittäny susta yhtään, Sam selitti.

- Mutta se teki teidän elämästä ihan kamalaa. Mä oon niin pahoillani, mun olisi pitänyt kertoa.

- Niin olisi. Sun olisi pitänyt kertoa, että mä olisin voinut olla sun tukena.

- Mandy mä rakastan sua. Se, että Leif on sun isä, ei muuta sitä asiaa.

- Ra- rakastatko sä mua? Mandy sopersi.

Sam pyöräytti Mandyn itseensä päin ja painoi suukon tämän otsalle.

- Rakastan. Mä oon rakastanut sua jo tosi pitkään.

~

Mitäs tykkäsitte tästä osasta?

Päästiin taas vähän kurkkaamaan Mandyn menneisyyteen.