15. Perhe Walker

 - Carla, oletko täällä? Tyler huuteli kun tuli yläkertaan.

 - Täällä ollaan, Carla huusi ja oksensi uudestaan.

- Mitä nyt? Oletko kipeä? Tyler kysyi huolissaan kun näki vaimonsa vessan lattialla.

 Carla veti vessan ja nousi varovasti ylös.

- En minä ole kipeä. Tuota, luulen, että olen raskaana.

 - Oletko tosissasi? Tyler kysyi hämmästyneenä.

- Aika varma, Carla vastasi ja käveli pesualtaan luokse pesemään hampaitaan.

 - Eikö se ole hyvä juttu? Tyler kysyi varovasti.

Carla sylkäisi hammastahnat lavuaariin ja huokaisi.

- Tietenkin se olisi hyvä juttu.

 - No miksi olet niin totinen? Tätähän me olemme halunneet? Tyler kysyi ja kiersi käsivartensa Carlan ympärille.

 - Minä en uskalla toivoa, jos en sitten olisikaan raskaana. Minä en kestäisi enää yhtään takaiskua. Tyler, minä niin kovasti haluaisin oman vauvan, Carla kuiskasi.

- Varataan heti lääkärille aika ja mennään katsomaan, oletko oikeassa, Tyler sanoi ja suukotti vaimonsa kaulaa.

 Carla irrottautui Tylerin syleilystä ja katsoi miestään silmiin.

- Entä Mack? Miten hän suhtautuisi vauvaan? Hän ei ole vieläkään sopeutunut.

 - Vauva on hyvä juttu. Se toisi lisää perheen tuntua meille. Ehkä se vähän rauhottaisi poikaa, Tyler sanoi ja painoi suudelman Carlan huulille.

- Minua pelottaa, Carla tunnusti.

- Kaikki järjestyy, älä huolehdi, Tyler vakuutti.

***

Viikon päästä

 Carla ja Tyler olivat juuri saapuneet kotiin lääkäristä ja molemmat istuivat hiljaa ja mietteissään olohuoneessa.

 - Sehän on hyvä juttu vai mitä? Tyler rikkoi hiljaisuuden.
- On, tietenkin. En voi uskoa, että raskaus on jo niin pitkällä enkä ole tajunnut mitään.

 - Se johtuu siitä, ettet uskonut, että voisit olla. Ajattele, kaksi vauvaa kerralla, aika hurjaa vai mitä? Tyler sanoi lempeästi ja veti Carlan syliinsä.

 - Meinasin pyörtyä kun lääkäri ilmoitti, että siellä on kaksi. En voinut uskoa sitä todeksi. Mitä luulet, miten Mack reakoi tähän? Carla kysyi huolestuneena.
- Kyllä hän sopeutuu. Osoitamme vain, että hän on oikeasti osa tätä perhettä, Tyler vastasi.

 - Olen niin huolissani. Hän on asunut meillä vasta niin vähän aikaa ja on yhä todella uhmakas, Carla huokaisi ja nousi sohvalta.

 Tyler tarttui vaimoaan kädestä ja veti tämän takaisin luokseen.
- Kaikki sujuu varmasti hyvin. Luota minuun.

- Minä olen niin vihainen niille kaikille muille perheille, jotka ovat heittäneet pojan ulos. Mack ei luota keheenkään aikuiseen, Carla selitti ja leikki Tylerin sormilla.

***

 Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtyä kun Mack havahtui hereille. Hän oli torkahtanut uima-altaan lepotuolille.

 Jokaista paikkaa poltteli kun poika liikahti.
- Auh, poika voihkaisi kun nousi ylös tuolista. Hän oli palanut nukkuessaan auringon paahteessa.

 Mack hölkkäsi juoksuaskelin äkkiä sisälle katsomaan oliko isäntäväki tullut jo kotiin kaupungista.

 - Hyvänenaika sentään. Oletko maannut koko päivän auringossa?

 - Torkahdin hetkeksi, Mack mutisi vastauksen.

 Tyler käveli huolissaan Mackin luokse.
- Tuo näyttää aika pahalta. Et saisi polttaa itseäsi tuolla tavalla, se on vaarallista. Sinun pitää rasvata itsesi.

 - Ei tää nyt mitään. Pikku juttu, Mack tuhahti.

 - Enpä usko. Ala tulla, lääkekaapissa on varmasti jotain salvaa tuohon.

Kun Tyler ja Mack tulivat takaisin yläkertaan Carlaa jännitti kamalasti. Hän oli päättänyt, että he kertoisivat heti pojalle tulevista lapsista.
- Mack, tulisitko vähän istumaan tuonne, meillä on sinulle vähän asiaa, Carla sanoi ja osoitti oleskelutilaan.

 Mack istahti toiselle sohvalle ja katseli tarkkaan nykyisiä vanhempiaan.
- No mitä nyt? poika tokaisi laiskasti.

 - Me kävimme tänään lääkärissä ja meille selvisi, että saamme kaksoset kolmen kuukauden päästä, Tyler kertoi suoraan.

 Mack katsoi hämmentyneenä Tyleriä ja tokaisi sitten:
- Ok. Koska lähetään?

 - Mihin lähdetään? Carla kysyi ihmeissään.

 - No en minä tiedä. Kertokaa te? Mihin mä joudun? Mack tiuskaisi vihaisesti.

 Carla huokaisi.
- Et sinä lähde mihinkään. Olet täällä niinkuin tähänkin asti. Mack, sinä kuulut nyt meidän perheeseen.

 - Älä jauha sontaa! Mä en kuulu teidän pieneen somaan perheeseenne.

 - Joka tapauksessa, sinä et ole lähdossä mihinkään. Sinun kannattaisi pikkuhiljaa ruveta sopeutumaan siihen ajatukseen, Tyler vastasi.

 - Lopettakaa jo toi esittäminen. Te ootte kestäny jo kauemmin kuin muut, ei teiän tarvi enää todistaa mitään! Viekää mut jo pois täältä!

 - Mä en haluu jäädä tänne leikkimään mitään perhettä! Mack huudahti ja ponnahti sohvalta ylös.

 - Mack istuisit alas niin jutellaan, Carla sanoi rauhallisesti.

- En! Meillä ei oo mitään juteltavaa, viekää mut pois!

***

Viikon päästä

 Carla asteli alakertaan ja katseli seinille ja lattiaan ilmestyneitä tuherruksia. Mackin tajuttua, että häntä ei oltukkaan viemässä pois poika oli villiintynyt täysin. Hän oli viritellyt jo useaan otteeseen keittiön ja vessan hanoja niin, että Tyler oli saanut kunnon vesisuihkut naamalleen.

 - Mennään juttelemaan hetkeksi, Carla sanoi pojan selälle. Mack tuijotteli seinää, johon oli juuri saanut sprayättyä uuden maalauksen.

 - Ei huvita, Mack tokaisi.

 - Jutellaan silti.

 Carla avasi pojan huoneen oven ja Mack laahusti Carlan perässä sisään.

 - Onko sun pakko olla noin ärsyttävä koko ajan? poika tuhahti.

 - Istuhan alas niin jutellaan hetki.

 - Minä tiedän, että sinulla on ollut vaikeaa. Sinä purat pahaa oloasi meihin ja se on ihan okei, jos se helpottaa sinun oloasi, mutta tiedäthän että siihen olisi toinenkin keino? Carla selitti rauhallisesti.
Mack katsoi Carlaa kulmat kurtussa.

 - Sinä voisit puhua ja kertoa meille mikä mieltäsi kaihertaa. Tai jos haluat puhua jollekkin ulkopuoliselle niin kyllä sekin järjestyy.
- Ai jollekkin kallonkutistajalle? Ei kiitos!
- Terapiassa ei ole mitään hävettävää. Sinulla on selvästi paljon painolastia sydämessäsi, ja uskon, että sinua helpottaisi kun et patoisi sitä kaikkea sisääsi.

- Voitko nyt mennä! Mua ei kiinnosta tollaset jutut! Mack huusi.
- Ei tarvitse huutaa, kyllä minä menen. Mutta ajattele asiaa. Sinun ei tarvitse pitää tuota kapinallista ilmettä koko ajan kasvoillasi. Uskon, että se on aika kuluttavaa, Carla totesi.

 - Häivy! Mun asiat ei kuulu kellekkään, ei sulle, ei Tylerille ja eikä varsinkaan millekkään TERAPEUTILLE!

 Carla huokaisi ja asteli ulos huoneesta.
- Sulje se ovi sit kans! Mack huusi perään.

- Voih, se ei tainnut mennä ihan hyvin? Carla kuiskasi vatsalleen ja silitti sitä.

 ***

 - Hän on edelleen tosi vihainen, Carla huokaisi päästessään yläkertaan.

 - En uskonutkaan muuta, Tyler huokaisi ja käveli Carlan luokse.
- Sopeutuuko hän koskaan? Hän on niin täynnä vihaa niin nuoreksi, Carla sanoi huolestuneena.

 - Odotetaan vaan rauhallisesti.

 - Tulehan sitten. Mennään lepäämään, Tyler sanoi ja johdatti Carlaa vuoteen luokse.

 - Ajatella, pian meillä on täällä kaksi pientä nyyttiä, Tyler huokaisi ja laski kämmenensä vaimonsa vatsalle.

- Minä en uskalla edes ajatella miten vielä paisun tästä. Kohta en pääse edes sängystä ylös ilman sinun apuasi, Carla naurahti.

~

Siinä taas vaihteeksi Walkereita, seuraavaksi ehkä taas Windoweita?
Mikä on lempi perheenne? Entäs lempi pariskunta?