1. Perhe Pillow

 Ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen Bridgeportissa kuului auton renkaitten vinkuminen.

Musta kiiltävä urheiluauto viiletti kovaa vauhtia tyhjillä teillä.

 Viimeeksi kun mies oli ollut täällä koko kaupunki oli kuhissut ihmisiä ja elämä oli ollut onnellista. Sen jälkeen kaikki oli muuttunut.

 Musta urheiuauto kaarsi pahasti ränsistyneen talon eteen.

 Mies astui autosta ulos ja paiskasi oven kiinni.

Leo tunsi pulssinsa kiihtyvän kun hän katsoi edessään tönöttävää taloa.

 Määrätietoisesti hän marssi etuovelle ja työnsi sen auki.

 Kaikki muistot vyöryivät hänen ylitseen kun hän astui olohuoneeseen missä ennen oli raikunut nauru. Nyt talo vain huusi tyhjyyttään.

Katsoessaan ränsistynyttä taloa hän päätti jäädä. Täällä eivät turhat ihmiset häirinneet häntä. Hän pärjäisi hyvin yksinkin. Kerran viikossa piti ehkä matkustaa toiselle paikkakunnalle, mutta se maksoi sen vaivan. Häntä ei estänyt mikään. Hän kunnostaisi tämän talon. Niin äiti olisi halunnut. Nyt kun äitiä ei ollut mikään ei estäisi häntä jäämästä.

 Leo päätti tutkia loputkin talosta ennen kuin hakisi tavaransa autosta.

 Hän käveli ensimmäiseksi portaita vastapäätä olevaan huoneeseen. Näky puistatti häntä.

 Se oli ollut hänen huoneensa viisitoista vuotta sitten.

 Hän oli ollut silloin vain pieni poika, mutta hän muisti yhä elävästi tulen pistävän katkun nenässään. Hän oli selviytynyt. Hän ja äiti olivat selviytyneet, mutta kaikki eivät olleet.

 Leo käveli toiseen huoneeseen ja tunsi edelleen musertavan surun rinnassaan vaikka siitä olikin jo niin monta vuotta.

 Se mitä tämä huone oli vienyt mukanaan, oli kovettanut hänet. Hän ei uskaltanut enää rakastaa. Miksi altistaa itsensä sellaiselle surulle, jos kuitenkin menettää? Eräs nuori nainen hänen menneisyydestään oli sanonut, että hän ei osannut rakastaa. Sen jälkeen heidän tiensä olivat eronneet.

Leo katsoi edessään olevaa palanutta pinnasänkyä. Tuo pitäisi hävittää ensimmäisenä.

Viisitoistavuotta sitten tässä huoneessa oli nukkunut hänen vuoden ikäinen pikkusiskonsa. Hän oli itse silloin ollut vain 10-vuotias. 

 Leo pudisti surullisena päätään ja meni autolleen hakemaan joitakin tavaroitaan.

 Hän laski tietokoneensa isänsä vanhalle työpöydälle.

 Hän oli isänsä jalanjäljissä ruvennut kirjailijaksi. Kahdeksantoista vuotiaana hän oli alkanut kirjoittamaan ensimmäistä romaaniaan ja hänen yllätyksekseen se oli julkaistu jo ennenkuin hän oli ehtinyt täyttää 19- vuotta. Niihin aikoihin hän oli myös eronnut Melissasta, ainoasta ihmisestä, jota hän oli yrittänyt rakastaa. Mutta yrittäminen ei riittänyt, sen hän tiesi nyt.

 Synkissä mietteissään hän avasi läppärinsä ja tekstinkäsittelyohjelman.

 Tunnit kuluivat kun Leo purki ajatuksiaan paperille.

 Viimein uupumus otti vallan ja hän sammutti tietokoneensa ja käveli kerrosta alempaan huoneeseen.

 Onneksi hän oli muistanut ottaa makuupussin mukaansa.

Huomenna hän alkaisi remontoida taloa.

~

Ensimmäinen asukas saatu kaupunkiin!

Mitä mieltä olette Leosta?