9. Perhe Walker

Muutaman kuukauden päästä

 Pienen Ryanin pää notkahteli isän olkaa vasten väsymyksestä kun tätä oltiin viemässä nukkumaan.

 Pieni suu päästi yllättävän kovaa ääntä, Leo hämmästeli aina mielessään kun kuuli poikansa itkevän.

 - Pääset heti nukkumaan, älä itke.

Pienen miehenalun alahuuli väpätti, mutta itku hellitti heti kun isä silitteli rauhallisesti tämän päätä.

 - No niin, siinähän se peti jo onkin. Nuku hyvin, Leo leperteli pojalleen, jonka silmät luppasivat jo kiinni.

 Ei mennyt kymmentä minuuttiakaan kun Ryan jo tuhisi vuoteessaan.

 Ennen makuuhuoneeseen menoa Leo tarkisti, että talon naisia ei näkynyt lähistöllä. Hän aikoi tehdä jotain mitä naiset eivät varmastikkaan suvaitsisi. Helpotuksekseen Leo huomasi, että Melissa oli jättänyt kännykkänsä makuuhuoneeseen. Se helpotti Leon urakkaa, ettei tarvinut ruveta soittelemaan numerotiedusteluun.

 Leo tunsi pienen piston omatunnossaan kun näin tutki vaimonsa puhelinta, mutta hätä ei lue lakia.

Leo etsi Tylerin numeron valikosta ja painoi vihreää luurinkuvaa.

 - Hei Tyler, täällä Leo.

- Leo, no siitä onkin aikaa. Mitä sinne kuuluu? Tyler murahti tapansa mukaan.

- Sitä minä rupesinkin soittelemaan. Luulen, että täällä on jotain sinulle kuuluvaa, Leo naurahti.

- Jos siskoani tarkoitat niin hänessä ei ole kyllä palautusoikeutta.

Leo naurahti ja jatkoi:

- Tarkoitin Carlaa. Hän on ollut täällä jo hyvän tovin. Eikö sinun pitäisi hakea omasi jo takaisin? Leo kiusoitteli vanhaa ystäväänsä.

- Onko Carla siellä? Siis ollut tämän koko ajan!

- Juu, no mites on, tuletko hakemaan?

- Ei hän ole minun. Tehkööt mitä lystää, Tyler murahti.

- Älä viitsi, Leo vastasi.

- Sitä paitsi minulla ei ole autoa, Tyler jatkoi.

- No täällä minun pihassani se näkyy olevan. Tulenko hakemaan sinut?

- Varastiko hän autoni! Siis Carla? 

- Ilmeisesti.

- No tule samantien! Tyler karjaisi.

 - Tulossa ollaan, Leo naurahti ja sulki puhelimen.

- Neidit varmaan pärjää täällä keskenään, minulle tuli kaupunkiin meno, Leo sanoi alakertaan päästyään.

 - Siis nytkö sinun pitää mennä? Melissa sanoi ja pongahti ylös sohvalta.

 - Joo, ihan pakollinen juttu. Tulen aamuksi takaisin, Leo sanoi ja Melissa kapsahti tämän syliin.

 - Aja varovasti, Melissa sanoi ja suikkasi suukon miehelleen.

  

***

Aamulla

 Erittäin pitkän ja väsyttävän ajomatkan jälkeen väsynyt Leo ja Tyler haukottelivat ulko-ovella.

- Sisään sitten vaan, lanko, Leo naurahti.

- Täähän näyttää ihan asumiskelvolliselta, Tyler kommentoi kun astui eteiseen.
- Joo, me ollaan rempattu tätä aika paljon, Leo vastasi.

- Missäs tämä arvon lady sitten majailee? Tyler kysyi.

- Yläkerran vierashuoneessa, Leo vastasi ja johdatti Tylerin yläkertaan.

Juuri kun miehet olivat päässeet ensimmäisen porrasvälin ylös niin Melissa haahuili väsyneenä käytävälle.

Tämä loi hämmentyneen katseen isoveljeensä ja mulkaisi sitten miestään.

- Et olisi saanut, Melissa sanoi nuhtelevasti.

Leo vain kohautti olkiaan vastaukseksi.

- Noinko sitä tervehditään isoveljeä pitkästä aikaa? Tyler murahti ja Melissa riensi halaamaan veljeään.

 - No missäs se pikkumies on? Tyler kysyi halatessaan siskoaan.

 - Ryan on vielä nukkumassa, näät hänet myöhemmin, Melissa vastasi hymyillen kun Tyler kiinnitti huomiota hänen jälkikasvuunsa.
- Kait minun on sitten mentävä juttelemaan Carlalle, Tyler huokaisi.

 - Minä tulen mukaasi, Melissa ilmoitti heti.
- Et taatusti tule, Tyler murahti.
- Et saa huutaa hänelle. Tyler, olet välillä ihan kohtuuton häntä kohtaan, olet aina ollut.

 - Melissa, tämä on minun ja Carlan välinen asia. Et saa puuttua siihen.

 - Et saa huutaa hänelle! Sinulla ei ole oikeutta siihen. Minun mielestäni, se mitä Carla teki, oli ihan oikein sinulle, Melissa puuskahti.

 - Tsot, tsot pikkusisko. Varo vähän mitä päästät suustasi, Tyler sanoi varottavasti.
- Sitä mieltä minä kuitenkin olen. Kaikki eivät tanssi aina sinun pillisi mukaan.

 - No se nähdään kohta, Tyler sanoi ja taputti sisarensa olkaa.

 - Olet todella röyhkeä, tiedätkö sitä? Melissa tiuskaisi kun Tyler suuntasi portaisiin.
- Joo, samoin sisko.

Yläkerrassa oli vain yksi huone, joten Tylerin oli se helppo löytää. Hän hengitti syvään ja koputti sitten rivakasti oveen.

 Carla oli juuri pukemassa päälleen kun oveen koputettiin.
Hän napitti villapaidan nopeasti kiinni ja huusi:
- Sisään.

 Tyler avasi hitaasti makuuhuoneen oven ja astui sisään ja sulki sen perässään.

 Carla käännähti ympäri ja hänen silmänsä laajenivat kun hän tajusi tuijottavansa Tyleria suoraan silmiin.

 - Mitä teet täällä? Carla sai vaivoin kysytyksi ja hänestä tuntui aivan siltä kuin kylmä hikinoro olisi valunut pitkin hänen selkäänsä.

 - Meinasin kysyä aivan samaa sinulta, Tyler vastasi kylmästi.

 - Se ei kuulu sinulle. Minä otin lopputilin!

-Ihanko totta? Sinä jätit tarralapun pöydälleni ja katosit kuin tuhkatuuleen ja veit autoni mennessäsi!

 - Autostasi olen pahoillani, mutta mitään muuta en aio anteeksi pyytää.

 - Sitäpaitsi minun oli tarkoitus palauttaa se. Aioin vain vähän ärsyttää sinua kun huusit minulle sillä tavalla, mutta sitten näin Melissan osoitteen työpöydälläsi ja no, minä toimin hetken mielijohteesta, Carla selitti.

 - Sinä siis varastit autoni, sekä pengoit tavaroitani! Tyler puuskahti epäuskoisena.
- En minä penkonut! Se oli siinä ihan näkyvissä kun etsin tarralappusta, Carla puolustautui.

 - Ihan sama. Sinä jätit minut aikamoiseen pulaan, Tyler sanoi sitten.
- Olisit palkannut jonkun! Carla huudahti.

 - Etkö sinä vieläkään käsitä. En halua sinne ulkopuolisia. Se oli perhetila. Niin oli jo silloin kun äiti ja isä pitivät sitä. Ei siellä ollut ulkopuolisia. Mutta samapa se nyt on. Minä myin sen.

 - Sinä teit mitä! Et sinä ole sitä voinut myydä! Carla huusi kauhistuneena ja tunsi omantunnon pistoksen.

 - Myyty on. Mitä sinä kuvittelit, että yksin hoidan kaikki ne hevoset ja lehmät?

- Olet epäreilu. Et sinä voi minun takiani myydä tilaasi! Sinähän rakastit sitä. Ja nytkö sinä elät lopun elämääsi syyttäen minua siitä? Carla henkäisi kauhistuneena.
- En, en elä lopun elämääni syyttäen sinua. Minä pistin pisteen tälle kaikelle. Nyt voimme aloittaa alusta, Tyler huokaisi.
- Mitä tarkoitat? Carla kysyi ihmetellen.

 Carla katsoi silmät pyöreinä kun Tyler polvistui hänen eteensä.
- Minusta meidän on vihdoin aika lopettaa tämä pelleily, ettemme muka välitä toisistamme, Tyler puuskahti ja kaivoi mustan rasian taskustaan.

 - Meidän olisi pitänyt tehdä tämä jo vuosia sitten, mutta Carla, menisitkö sinä vihdoin kanssani naimisiin? Tyler huokaisi ja avasi mustan samettirasian.

 Carla haukkoi avuttomana henkeään ja tuijotti lamaantuneena Tyleria.
Tyler pyöritti päätään ja veti sitten Carlan käden eteensä ja pujotti pienen kultasormuksen tämän nimettömään.

 Tyler päästi Carlan käden vapaaksi ja odotti tämän sanovan jotain, mutta nainen katsoi vain tyrmistyneenä Tyleriä ja siirsi sitten katseen sormukseen sormessaan.

 - Ha- haluatko sinä mennä naimisiin kanssani? Carla sopersi.
- Haluan, Tyler vastasi ja tuijotti naista.

 - Mutta, ethän sinä pidä minusta? Carla sopersi ja laski katseensa alas.
- Carla, minä luulen, että kaikki meidän ongelmamme ovat johtuneet juuri siitä, että minä pidän sinusta. Mutta sanohan jo, pidätkö sinä minusta ja menetkö sinä kanssani naimisiin?

 - Kyllä, Carla sopersi ja purskahti itkuun ja kapsahti viimein Tylerin kaulaan.

 - Minulla on ollut kamala ikävä sinua, Carla nyyhki miehen kaulaa vasten ja rutisti tätä niin lujaa kuin tämä olisi juuri karkaamassa tämän käsistä.
- Tiedän. Leo kertoi, että et ole mistään muusta puhunut kuin minusta, Tyler naurahti ja käänsi Carlan kasvot itseensä päin.

- Minä rakastan sinua, Carla Moore. Pian Walker, hyvin pian, Tyler kuiskasi ja painoi viimein huulensa naisen huulille.

***

Tunti myöhemmin

 Carla tömisteli portaat alas Tyler perässään.

 - Me mennään naimisiin! nainen huudahti täynnä intoa.

 - Mitä! Melissa huudahti ja pomppasi ylös sohvalta.

 - Me mennään naimisiin ja muutetaan tänne ja rakennetaan ihan oma hevostila! Carla selitti.

 Melissa kiljaisi ja juoksi halaamaan parasta ystäväänsä.

- Ihanaa! Naimisiin, te kaksi. Olisihan se pitänyt arvata, Melissa sanoi ja purskahti nauruun.

~

Iih, tätä osaa oli ihana tehdä!
Kertokaa mitä mielä olette Tyleristä!