7. Perhe Pillow

Viikkon kuluttua

 Melissa sulki mustan kiiltävän urheluauton oven ja huokaisi syvään. Hän oli juuri viennyt Lanan takaisin vanhemmilleen. Pikkutyttö olikin jäänyt astetta pitemmäksi ajaksi hänelle hoitoon kun Mandyn synnytys olikin käynnistynyt sairaalassa. Hän oli saanut viettää kokonaisen viikon suloisen pikkuneidin kanssa. Se oli ollut ihanaa. Pitkästä aikaa hänellä oli ollut jotain tekemistä.

 Melissa lukitsi auton oven vaikka turhaahan se täällä oli. Kävellessään portaita pitkin kotia kohti Melissa ihasteli Leon aikaan saannosta. Vain viikossa heidän kotinsa oli saanut uuden maalipinnan ja uudet ikkunat sekä katon. Vihdoin heidän kotinsa näytti kodilta. Tosin salaa mielessään Melissa kaipasi sinne kotiin jotain lisuketta. Mutta sen haaveen hän kätki syvälle mieleensä.

 Syvä hiljaisuus tervehti Melissaa kun tämä tuli kotiin, niin kuin aina. Hän oli niin kateellinen Mandylle. Hänestä oli riipaisevaa viedä Lana takaisin vain viikonkin vierailun jälkeen. Hänen tunteensa myllersivät vieläkin kovaa vauhtia. Viedessään Lanan takaisin Melissa oli saanut syliinsä pienen tuhisevan nyytin. Perheen uusimman tulokkaan, Ana Windowin. Tyttö oli Melissan mielestä maailman kaunein.

  - Tulin jo, Melissa sanoi ilmestyessään Leon työhuoneeseen.

 - Okei, Leo vastasi hajamielisenä ja jatkoi kirjoittamistaan.

Melissa huokaisi harmistuneena.

 - Sieltä tulisi viikonlopun leffaputkessa, joku romanttinen komedia. Tulisitko katsomaan kanssani?

 - En ehdi nyt, mutta katso sinä vain. Minulla on nyt hyvä tahti kirjoittamisessa niin en voi nyt keskeyttää, Leo vastasi eikä suonut edes katsettakaan vaimolleen.

 - Selvä, Melissa vastasi alistuneena ja meni itse katsomaan elokuvaa.

 Melissa löysi kaukosäätimen tyynyn takaa ja keskittyi katsomaan illan elokuvaa.

 Näin hän voisi hetkeksi unohtaa missä oli ja kuinka yksinäiseksi tunsikaan itsensä. Hän rakasti Leoa kovasti, mutta mies oli vieläkin kamalan etäinen.

 Näitä pohtiessaan hän vaipui syvään uneen sohvalle. Viikko Lanan kanssa oli ollut ihana, mutta myös voimia viepä.

 Oli jo yö kun Leo viimein lopetti kirjoittamisen. Silmiään siristellen hän sammutti tietokoneen ja ajatteli mennä suoraan nukkumaan.

 Yllätyksekseen hän huomasi, että Melissa ei ollut mennyt vielä nukkumaan, mutta kun hän sammutti telkkarin hän huomasi, että Melissa oli syvässä unessa sohvalla.

- Mennään nukkumaan rakkaani, Leo kuiskasi ja nosti Melissan syliinsä ja kantoi yläkertaan. Melissa ei herännyt koko matkalla.

 Makuuhuoneessa hän istahti hetkeksi sängylle Melissa sylissään, joka oli edelleen unessa.

- Anteeksi rakas. Minä tiedän, että sinä olet yksinäinen ja minua on välillä vaikea lähestyä, mutta sinä yrität silti. Ja minä olen siitä hirveän kiitollinen. Minä rakastan sinua ihan kauheasti. Yritän huomioida sinua tästä edes vähän useammin, Leo kuiskasi vaikka tiesi, ettei Melissa kuullut.

Hän painoi suukon naisen pääläelle ja laski tämän omalle puolelleen sänkyä. Varovasti hän veti Melissan syliinsä ja nukahti siihen.

***

 Aamulla Melissa heräsi tokkurassa ja ihmetteli miten oli oikein päätynyt makuuhuoneeseen.

 Kaikkia lihaksia särki, mutta hän sai kiskottua itsensä sängystä ulos ja raahauduttua alakertaan. Melissa huuteli hetken Leoa, kunnes tuli siihen tulokseen, ettei talossa ollut ketään hänen lisäkseen.

 Keittiössä hän huomasi kiitollisena, että yksi croisantti oli vielä jäljellä ja söi sen kolmella haukkauksella.

 Hän kuuli vaimeaa piippausta alakerrassa ja meni katsomaan oliko Leo laittanut pyykit kenties koneeseen.

Hän ilahtui suuresti kun huomasi, että mies oli viitsinyt tehdä kotitöitäkin kirjoittamisensa ohella. Toisaalta, oliko hän mikään valittamaan? Leohan heidät elätti. Melissa ei itse tehnyt oikeastaan mitään. Mutta se johtui siitä, että he asuivat täällä takapajulassa.

 Hän työnsi märät pyykit kuivausrumpuun ja toivoi, että Leo palaisi pian kotiin. Hän niin inhosi täällä yksin olemista.

 Parituntia vierähti ja miestä ei vain kuulunut kotiin. Melissa oli jo hyvissä ajoin ladannut murjottamisvaihteensa päälle.

 Viimein monen tunnin odottamisen jälkeen ulko-ovi kävi.
- Kotona ollaan, Leo huikkasi ja Melissa ei edes kääntynyt.
- Etkai sinä taas murjota? Tule katsomaan, toin sinulle jotakin, Leo sanoi lempeästi.

 Heti sen kuultuaan Melissa kömpi ylös sohvalta ja kiiruhti eteiseen.
- Mi- mikä se on? Melissa kysyi hölmistyneenä.

 - Höpsö, kyllä sinä tiedät. Ota kiinni, Leo naurahti ja päästi pienen karvapallon maahan ja Melissa kumartui ottamaan sen syliinsä.

 - Mikä nyt tuli? Leo kysyi säikähtäneenä kun näki kyyneleet vaimonsa poskilla.

 - Ei, ei mikään, minä vain yllätyin, tai siis, kiitos, Melissa sopersi liikutuksen vallassa.
Leo katsoi edelleen säikähtäneen näköisenä vaimoaan, koska ei ollut tottunut tämän tunteenpurkauksiin. Tai siis oli mököttämiseen ja huutamiseen, mutta ei itkemiseen. Melissa itki harvoin.

 - Ei viitsitä tunteilla nyt. Pikku juttu, Leo sanoi vaivaantuneena.

 - Ei, ei se ole pikku juttu, Melissa vastasi ja laski pikkukisun olohuoneen matolle.
Leo huokaisi ja käveli Melissan luokse.
- Okei, kerrohan sitten mikä itkettää?

 Melissa ei vastannut heti mitään vaan painautui tiukasti Leon syliin ja kurottautui suutelemaan tätä suulle.
- Sinä olet ollut niin etäinen ja nyt yht' äkkiä sinä osoitat huomiota, se saa minut häkeltymään. Tai siis, äh en minä tiedä. Minulla ei ole tapana itkeä, Melissa sanoi ja pyyhkäisi kyyneleet poskeltaan.

 - Tiedän. Anteeksi, minä en kait vielä ole tottunut tähän kaikkeen, sinuun. Minä yritän ottaa sinut enemmän huomioon. Okei?
- Joo, Melissa vastasi ja painoi poskensa miehen poskea vasten.

~

Eli äkillinen siirtymä Leoon ja Melissaan johtui siitä, että menin vahingossa poistamaan melkein kaikki ladatut.
Se oli kyllä tavallaan hyvä juttu, koska peli toimii taas kuin unelma eikä lataa "viittä"tuntia.
Ja sainpahan taas syyn mennä latailemaan kaikkea kivaa, vaatteita, hiuksia huonekaluja. :D Onko mitään hauskempaa. Siihen yleensä vierähtää monta tuntia ja huomaan, etten ehtinytkään pelata.

Mutta kommentit taas toivottuja ja kiitos kaikille aikaisempiin osiin kommentoijille!