Ensimmäinen viikko yliopistossa oli kulunut hirmu nopeasti. Jane ei ollut koulukiireiden vuoksi ehtinyt tutustua yhtään uuteen asuinseutuunsa. Niinpä heti lauantaina Jane otti suunnakseen kaupungin keskustan ja suuntasi yhteen kaupungin monista kirjakaupoista.
- Jane? kuului Janen selän takaa yht'äkkiä.
Jane käännähti säikähtäneenä ympäri ja henkäisi melkein kuuluvasti kun huomasi Mackin seisovan edessään.
- Hei, Jane henkäsi ja tuijotti Mackia hämmentyneenä yllätyksestä.
- Mitä teet täällä? nainen jatkoi.
- Opiskelen, Mack vastasi lyhyesti.
- Opiskelet, täällä?
- Niin, täällä.
- Missä sinä asut?
- Asuntolassa, olen Liamin huonekaveri.
- Liamin! Hän ei kertonut, Jane sopersi.
- Minä pyysin, ettei hän kertoisi, Mack vastasi.
- Miksi ihmeessä? Jane kysyi toinen kulmakarva koholla.
- Koska halusin tavata sinut ensin, ilman ennakkoasenteita.
- Tiesin tai olin tietämättä, että olet täällä niin eikö minulla joka tapauksessa olisi ennakkoasenne sinua kohtaan? Jane kysyi.
- Ehkä, Mack sanoi ja kohautti harteitaan.
- Kuule, mentäisiinkö vaikka kahville ja vaihdettaisiin kuulumisia? mies jatkoi.
- Miksi? Jane kysyi ja katsoi Mackia suoraan silmiin.
- Koska me olimme ennen ystäviä ja minä olen kaivannut sitä, että saan jutella kanssasi, Mack tunnusti.
- Olkoon, mennään sitten.
- Tiesin, että suostuisit, Mack virnisti ja tarttui Janea kädestä ja kiskoi tämän ulos kirjakaupasta.
***
- Ei tämä ole mikään kahvila, Jane naurahti kun Mack raahasi hänet sisään hämärään kuppilaan.
- Täällä on rauhallisempaa, Mack vastasi ja meni tilaamaan heille juomat.
He menivät istumaan huoneen kauimpana olevaan nurkkaan vaikka paikalla ei ollut muita kuin he.
- No kerro jotain itsestäsi, mitä olet tehnyt viime vuodet? Mack uteli.
- Opiskellut, sitä samaa niin kuin aina.
- Oletpas sinä puhelias nykyään, Mack vastasi.
- No ei ole tapahtunut mitään ihmeellistä. Elämäni on tylsää niin kuin sinä silloin asian ilmoitit kun erosimme, Jane tokaisi.
- No älä nyt suutu, sitä paitsi minä en ikinä sanonut, että elämäsi on tylsää.
- Anteeksi, tämä on vähän outo tilanne. En tiedä mitä minun pitäisi sanoa, Jane vastasi,
- Tule, mennään pelaamaan, Mack ehdotti.
- En minä osaa, Jane epäröi.
- Minä opetan, tule.
Jane katsoi tarkkaavaisesti kun Mack aloitti pelin, tosin ei häntä koko peli liiemmin kiinnostanut. Hän pahoin pelkäsi, että vanhat tunteet olivat pyrkimässä takaisin pintaan.
- No niin, sinun vuorosi, Mack sanoi ja herätti Janen mietteistään.
- Äh, katso nyt. En osunut mihinkään.
- Kyllä sinä opit, Mack sanoi ja virnisti leveästi Janelle.
***
Tunnit kuluivat nopeasti ja pian olikin jo ilta ja Jane huomasi viettäneensä koko päivän Mackin kanssa niin kuin ennen vanhaan.
- Mitä sinä nyt? Jane punastui kun Mack tarttui häntä kädestä ja veti mukanaan tanssiin.
- Minä en koskaan päässyt viemään sinua tanssiaisiin, Mack vastasi.
- Ja mistähän sekin mahtoi johtua? Jane vastasi sarkastisesti.
- Piikki osui ja upposi. Olen tämän päivän aikana jo ymmärtänyt, että olet vihainen siitä opiskelu jutusta, mutta emmekö voisi jättää sen jo taakse? Mack vastasi.
- Hyvä on. Anteeksi, olen lapsellinen.
- No niin. Kerrohan, kuka sinut vei tansseihin? Mack kysyi katsoen Janea vakavana.
- Minä en mennyt tansseihin, Jane vastasi.
- Miksi et? Eivätkö ne ole jokaisen lukiotytön unelma?
- Ehkä ovat, mutta miksi olisin mennyt? Kukaan ei ollut viemässä minua tanssiaisiin ja seinäruusuna olisi ollut nolo olla lukiossa, Jane totesi.
- Et sinä mikään seinäruusu olisi ollut, Mack totesi vakavana.
- Voi, kyllä olisin ollut. Minä en ole mikään lukiopoikien unelma tyttö ja tiedät sen varsin hyvin.
- En tiedä. Sinä olet minun unelma tyttöni, Mack kuiskasi.
- Älä viitsi. Vaikka olisitkin tullut samaan lukioon kanssani niin me olisimme eronneet viimeistään ensimmäisellä viikolla.
- Tuo ei pidä paikkansa, Mack sanoi.
- Mack, sinä saisit kenet vain. Minä olen vain tälläinen tusinatyttö.
- Et todellakaan ole. Sinä olet ainutlaatuinen, Mack sanoi ja veti Janen tiukasti itseään vasten ja siinä he seisoivat vasten toisiaan sanomatta sanaakaan baarin sulkeutumiseen asti.
***
Oli jo pimeää kun he kävelivät yhtä matkaa takaisin asuntolalle.
- Minulla oli ihan mukavaa. Kiitos, Jane sanoi kun he saapuivat perille.
- Niin minullakin. Minä, Mack aloitti, mutta katsoikin sitten Janeen ja kumartui suutelemaan tätä.
- Te olettekin näemmä löytäneet jo toisenne, Liam tokaisi kun saapui futishajoituksista.
- Liam, ai hei, Jane sopersi nolona ja irtaantui Mackin sylistä.
- Sinä se et sitten kerrasta opi.
- Ei tämä tarkoita mitään, me vain hengailimme tänään yhdessä, Jane selitti nopeasti.
- Kyllä minä teidän "hengailut" tiedän. Hyvää yötä.
- Liam, älä viitsi. Me vasta tapasimme, Jane selitti.
- Hei, en minä tuomitse. Sinä itse teet omat valintasi, Liam sanoi ja paineli yläkertaan.
- No minäkin taidan mennä nukkumaan, Jane sanoi Liamin mentyä.
- Kerrohan, onko teidän välillänne jotain? Mack kysyi.
- Liam on minun paras ystäväni. Ei sen enempää eikä sen vähempää.
- Nähdäänkö huomenna? Mack kysyi.
- En tiedä. Ajattelin, ehkä mennä Liamin kanssa jonnekkin. Voisit ehkä tulla mukaan? Jane ehdotti.
- Ei kun, mene sinä vain hänen kanssaan. Nähdään joku toinen kerta.
- No hyvä on. Ehkä ensi viikonloppuna? Jane ehdotti.
***
- Mikä sinua oikein jurppii? Mack kysyi kun löi oven takanaan kiinni.
- Ei niin mikään, Liam vastasi leveästi hymyillen.
- Te ette seurustele, joten mitään ongelmaa ei pitäisi olla?
- Mack, minä en todellakaan ole mustasukkainen. Tehkää mitä lystäätte, minä en välitä.
- Miksi sinä sitten olet vihainen! Mack huudahti turhautuneena.
- Koska te olette turhauttavia! Sinä ilmestyt paikalle ja Jane kompastuu heti jalkoihisi ja kaikki alkaa taas alusta.
- Mihin pyrit? Mack kysyi.
- Siihen, että kaikki alkaa taas pyörimään teidän kahden ympärillä. Teidän pienessä maailmassa ei ole olemassa kuin te kaksi, ihan niin kuin ennenkin.
~
Tämän osan tekemisessä ei sentään venynyt ihan kamalasti.
Kysymyksiä:
Keitä perheitä haluaisitte nähdä tulevissa osissa?
Lempi hahmonne?
Laittakaapi kommenttia! :3
