Pientä hiljaiseloa.

Heips ihanat lukijat!

 Enpä ole aikoihin saanut väsättyä tänne uutta osaa. Pahoittelut siitä. Olen aika innostunut tällä hetkellä sims 4:sesta ja olen siihen väsäillyt osia ja sitten vain pelaillut. Kolmonen on nimittäin aika hidas neloseen nähden ja osan tekeminenkin näin hieman rasittavaa. En ole lopettanut, mutta ajattelin ilmoittaa, että vielä saattaa mennä aikaa ennen uutta osaa. On nimittäin henkilökohtainen elämäkin tällä hetkellä melkoista vuoristorataa.

Koittakaahan jaksaa näinä pimeinä päivinä.

Lunta odottava Pisara vilkuttaa! :)

38. Perhe Muldoon/Walker

 - En voi uskoa, että te olette jo niin isoja, että aloitatte koulun, Holly huokaili eteisessä.

 - Muistatte sitten olla nätisti ja totella opettajaa.

 - Joo, joo. Olet sanonut sen jo sata kertaa, Mimosa huokaisi turhautuneena.

 - Minä en haluaisi lähteä. Äiti enkö saisi jäädä kotiin? Mia valitti isänsä sylissä.

 - Sanokaahan äitille heippa ja sitten lähdetään, Jack puuttui puheeseen, koska ei jaksanut ruveta taas riitelemään tyttärensä kanssa, joka oli miltein pitänyt pakottaa ylös sängystä.

 Holly suukotti nopeasti jokaista lasta poskelle ja katsoi sitten haikeana kun nämä ryntäsivät ovesta ulos, Miaa lukuun ottamatta.

- En tahdo isi! Mia huusi itkuisena ja yritti pyristellä vastaan.

- Me puhuimme tästä jo. Kaikkien sinun ikäistesi on mentävä kouluun. eikä siinä huudot auta, Jack selitti rauhallisesti.

***

 Lasten lähdettyä Holly tunsi tutun kouraisun vatsassaan.
- Oi voi, Holly parahti ja juoksi vessaan.

 Tyhjennettyään vatsansa vessanpönttöön Holly rojahti lattialle istumaan ja nauroi surkeana.
- Jack niin ilahtuu tästä, hän sanoi sarkastisesti ääneen ja nousi ylös.

Holly kaivoi pyyhkeiden välistä edellisenä päivänä ostamansa testin ja repi pakkauksen auki.

Jonkin ajan kuluttua hänen epäilynsä osoittautuivat oikeiksi.

***

 Illalla Jack palasi kotiin kaikki lapset vanavedessään.

 - Jokainen menee sitten samantien vaihtamaan kuivat vaatteet ylleen. Onko selvä? Jack komensi kun he pääsivät sisään.

- Joo, joo, kaikki lapset huudahtivat yhdestä suusta ja juoksivat huoneisiinsa.

Jack oli huutamaisillaan Hollylle, että oliko ruoka valmista, mutta ei sanonutkaan mitään kun huomasi, että tämä nukkui sohvalla. Taisi olla rankka päivä kun lapsetkaan eivät olleet kotona, Jack naureskeli mielessään.

 Vessassa hänen hymynsä hyytyi kun hän huomasi pesukoneen päällä olevan raskaustesin.

 Mikäs hitto tämä sitten on? Jack pohti ja nosti tikun käteensä.

- Ei kai, Jack parahti ääneen kun tuijotti testin näytöllä olevaa hymynaamaa.

 - Mitä tämä tarkoittaa? Jack huudahti ja ryntäsi olohuoneeseen.

 - Mitä? Holly kysyi unenpöpperössä ja käveli Jackin luokse.

 Hitto, hän ajatteli kun näki Jackin seisovan lamaantuneena raskaustesti kädessään. Hän oli unohtanut siivota sen pois näkyvistä.

 - Se tarkoittaa sitä, mitä luuletkin sen tarkoittavan, Holly sanoi napakasti.

 - Ai, mies vain sanoi ja käveli keittiöön viemään testin roskikseen.

 - Kulta, mitä jos menisit ensin kuumaan kylpyyn, ettet vilustuisi. Jutellaan sitten kun lapset menevät nukkumaan jooko? Holly sanoi ja tarttui miestään olkapäistä.

- Mm, joo. Olet oikeassa, Jack sanoi hämmentyneenä ja käveli vessaan.

***

 - Saanko tulla sisään?
- Joo, kuului etäinen vastaus.

 - Oletko ajatellut sellaista asiaa, että koulusi on jo alkanut? Carla sanoi kysyvästi.

 - Pidän nyt vähän lomaa, Mack vastasi nostamatta katsettaan.
- Sinulla oli koko kesä lomaa. Nyt olisi aika palata koulunpenkille.

 - Oletko sinä häätämässä minua pois täältä? Mack kysyi vihaisesti ja viskasi vihkonsa pöydälle ja nousi seisomaan.

 - En tietenkään ja tiedät sen varsin hyvin. Mutta sinä olet opiskelija ja sinun on aika palata kouluun. Et voi jäädä heti alkuvuodesta niin pahasti jälkeen.

 - Minä en vain jaksaisi nähdä Janea nyt. Etkö voisi vähän ymmärtää?
- Etkö sinä tiedä? Ei Jane enää opiskele siellä. Hän vaihtoi koulua, Carla kertoi.

 - Mitä? Mack parahti.

- Eli voit rauhassa lähteä taas opiskelemaan.
- Eikait hän minun takiani vaihtanut koulua? Mack kauhisteli.
- Varmaan samasta syystä kuin sinä piileksit täällä kotona, Carla sanoi.

 - Minä lähden huomenna, Mack ilmoitti.
- Ja minä teen sinulle ruokaa mukaan, Carla sanoi lempeästi ja puristi rohkaisevasti poikaa olkapäästä.

Mack seisoi hetken järkyttyneenä huoneessaan ennen kuin vaihtoi nopeasti vaatteet ylleen.

***

 - Näkeehän sinuakin, Tyler huudahti kun näki Mackin kömpineen ulos pesästään.
- Ajattelin lähteä ratsastamaan, Mack totesi.

 - No mikäs siinä sitten. Kerrohan onko kaikki hyvin? Tyler uteli ja käveli pojan luokse.
- Joo, kaikki on hyvin. Palaan huomenna koululle.

 - No sehän on hyvä kuulla. Me voisimme tulla katsomaan sinua viikonloppuna sinne? Tyler ehdotti.
- Miten vaan, Mack sanoi olkia kohauttaen.
- Piristyhän nyt vähän. Haluatko jutella siitä mitä tapahtui?

 - En. En todellakaan. Minä menen nyt, Mack vastasi ja heittäytyi hevosen selkään.

 - Vieläkö sinä osaat ratsastaa poika? Tyler heitti, kun yritti piristää tunnelmaa.

- Tietenkin, Mack naurahti ja ratsasti pois pihasta.

 Mack ratsasti Tylerin rakennuttamalle laukkaradalle ja riisui hevoselta valjaat ja rojahti maahan.

- Mitä minun oikein pitäisi tehdä elämälläni? Sinäkään et taida tietää, Mack puheli hevoselle tähtien ilmestyessä taivaalle.

***

 Holly istui tiukasti kiinni miehensä sylissä ja kuunteli tämän tasaista sydämen sykettä.
Hetki sitten he olivat riidelleet kovasti, niin kuin yleensäkin, mutta tällä kertaa Holly oli murtunut täysin. Nainen oli huutanut miehelleen, että halusiko tämä, että hän lähtisi ja veisi lapset mukanaan vai halusiko Jack lähteä ja jättää heidät tänne? Holly oli täysin raivoissaan huutanut, että kukaan ei pakottanut Jackia tähän ja, että heidän olisi parempi erota kuin elää koko ajan vallitsevassa kireydessä.

Jack oli katsonut kauhistuneena vaimoaan ja nostanut tämän vain syliinsä ja kävellyt makuuhuoneeseen.
- Holly, minä olen täydellisen väsynyt, mutta minä en ole lähdössä mihinkään, etkä ole sinäkään. Minä rakastan sinua ja lapsia ja kaikkia tuleviakin lapsia. Onko selvä? Jack kysyi ja Holly vain nyökkäsi ja painautui lähemmäs miestään.

~

Saatiinpas uusi osa tähänkin tarinaan. :) Mitäs piditte?
Keistä perheistä on mielenkiintoisinta lukea?

37. Perhe Pillow/Walker/Window

 - Onko meidän pakko käydä tämä keskustelu nyt? Eihän se ole vielä edes ajankohtaista, Mack sanoi tuskastuneena.

 - On. Minä en halua tuhlata aikaani turhaan, jos tässä käy lopulta niin kuin viimeeksi.

 - Minä en tiedä Jane. Mikä kiire sinulla nyt on?

 - Minä haluan tietää mihin suuntaan elämäni on menossa ja mihin suuntaan meidän suhteemme on menossa.

- Meillä menee hyvin, mutta en osaa sanoa mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan, Mack huokaisi raskaasti.

 - Onko mitään mahdollisuutta, että sinä voisit muuttaa takaisin tänne koulun jälkeen? Jane kuiskasi.

Mack nousi ja risti kätensä rinnalleen.

 - En usko.

 Janekin nousi seisomaan ja näytti täysin lyödyltä.

- Tätä on ihan turha pitkittää.

 - Miksi sinä puhut noin? Me voimme muuttaa jonnekkin muualle, Mack sanoi ärtyneenä.

 - Kyse ei ole siitä. Me haluamme täysin eri asioita elämältämme, Jane parkasi.

- Kuten mitä?

- Minä haluan perustaa perheen täällä, tässä kaupungissa. Mutta kaupunkiakin enemmän minä haluan sen perheen, Jane kertoi.

- Perheen? Se on iso juttu Jane. Minä en ole valmis siihen vielä seuraavaan 10 vuoteen.

- Mitä järkeä tässä sitten on? Minä en jaksa odottaa kymmentä vuotta, varsinkin jos sinä et edes tiedä haluatko lapsia.

 - Ymmärrän, Mack sanoi kulmat kurtussa ja Jane loi häneen hämmentyneen katseen.

 Mack astui lähemmäs Janea ja veti tämän syliinsä painaen huulensa naisen otsalle.

 - Nämä ovat sitten kait hyvästit, Mack sanoi suudellen tyttöä hellästi.

- Anteeksi, Jane kuiskasi ja kasteli Mackin paidan kyynelillään.

 Mack sipaisi vielä nopeasti Janen kasvoja ja hymähti surullisesti.

 - Hei, hei, mies sanoi lähtiessään.

 - Hei, hei Mack, Jane kuiskasi perään.

 Oven napsahdettua kiinni Janesta tuntui, että hän voisi vihdoin romahtaa.

Jane vajosi maahaan ja itki yhtä lohduttomasti kuin edelliselläkin kerralla, vaikka tämä ero oli aika aika paljon hänestä itsestään kiinni.

***

 Kun hän oli saanut itkunsa itketyksi hän juoksi kovaa vauhtia portaat alas alakertaan.

 - Minulla on asiaa, Jane ilmoitti ja astui koputtamatta Leon työhuoneeseen.

 - No mitäs nyt? Leo kysyi ja piti katseensa yhtä kiinni tietokoneensa ruudussa.

- Minä haluan siirtyä opiskelemaan Monte Vistaan, mutta tarvitsen sinun apua. Tiedän, että sinun mielestä on väärin käyttää suhteita hyväksi, mutta koulu alkaa pian enkä ehdi järjestellä asioita. Sinun nimelläsi on painoarvoa, Jane selitti.

- Hetkinen nyt. Hengitäppä välissä. Puhummeko me nyt eri maasta? Leo kysyi ja katsoi suoraan Janea silmiin.

Jane nyökkäsi.

- Minä olen opiskellut sitä kieltä, se ei ole ongelma. Auta minua!

- Ei näin isoja ratkaisuja tehdä hetkessä. Koulusi alkaa viikon päästä ja sinun on parasta mennä sinne.

- Sinä et ymmärrä! Liam on Monte Vistassa ja minä tarvitsen häntä. Minä haluan parhaan ystäväni luokse! Jane nyyhkäisi.

- Oletteko te Mackin kanssa eronneet? Leo kysyi suoraan.

- Olemme, mutta ei sillä ole väliä. Minä haluan opiskelemaan Monte Vistaan. Se olisi hyvä paikka opiskella. 

- Hyvä on. Minä soitan sen koulun rehtorille ja katsotaan mitä hän sanoo, Leo sanoi ja nousi ylös.

 - No niin. Kerro mitä tapahtui?

 - Me olemme vain liian erilaisia, Jane sanoi ja alkoi vollottaa.

 - Tulehan tänne, Leo sanoi ja veti Janen tiukkaan halaukseen.

 - Kaikki kääntyy vielä parhain päin.

***

Viikon päästä

 Jane koputti hermostuneena ovikolkutinta ja odotti.

Ja odotti...

 Väsyneenä ja kuumissaan hän istahti oven eteen ja odotti.

 Katukivetys poltteli inhottavasti hänen jalkojaan, joten hän vaihtoi asentoa.

Aika tuntui matelevan todella hitaasti, kunnes hän kuuli juoksuaskelten lähestyvän taloa.
 Vihdoinkin, Jane ajatteli.

 Liam pysähtyi kuin seinään kun huomasi naisen.

 - Mitä ihmettä sinä täällä teet?

- Sinä et hyvästellyt minua, Jane sanoi syyttävästi.

 - Matkustitko sinä sen takia tänne? Liam kysyi kohottaen toista kulmakarvaansa.
- En. Minä tulin tänne opiskelemaan.
- Mitä? Liam huudahti.
- Entä Mack?

 - Me erosimme, Jane vastasi ja Liam veti hänet syliinsä.
- Olen pahoillani Jane.

 - Niin minäkin. Anna anteeksi kun olen ollut niin etäinen viime aikoina.

 - Tule, mennään sisälle tästä helteestä, Liam sanoi ja veti Janen leikkisästi kainaloonsa.

~

Mitäs piditte osasta? Saattaa sisältää kirjoitusvirheitä koska kirjotan tätä väsyneenä. :I