26. Perhe Walker/Pillow/Templeton/Window

 Aika. Miten se juoksikaan niin nopeasti? Carla pohti katsoessaan ikkunasta ulos.

 Kohta he olisivat aikuisia. Eivät onneksi ihan vielä, mutta pian.

 Mack ei viipyisi enää kauaa heidän luonaan. Carla tunsi sen ja tunsi itsensä tavattoman surulliseksi asian johdosta.

 - Olisikos lännensankarilla jo nälkä? Carla kysyi jo nelivuotiaalta tyttäreltään.

- Saanko jätskiä? Janette kysyi hymyillen suloisesti.

 - Vai jätskiä? Sitäkö sinä haluat? Mitäs sanot Carter, haluatko sinäkin jätskiä?

- Mansikkaa, poika ilmoitti ja Carlaa nauratti kovasti.

- No mennään sitten hakemaan.

***

 - Joko se lista on julkaistu? Jane kysyi jännittyneenä.

- Joo, täällä se on, Mack vastasi.

 - Kerro jo! En kestä jännitystä.

 - Täällä se on. Pääsit opiskelemaan haluamaasi lukioon, Mack vastasi.

- Pääsinkö? Mahtavaa! Entä sinä, kait sinäkin pääsit? Jane kysyi.

 Mack huokaisi ja tuli istumaan sängylle ja veti Janen syliinsä. 

- Minä hain samaan lukioon Liamin kanssa, Mack sanoi hiljaa.

- Mitä, miksi? Sehän on hirveän kaukana, Jane parahti.

- Juuri siksi. Jane, minä haluan nähdä maailmaa. Tämä paikka ei ole minua varten, Mack selitti.

- Mikset kertonut? Minä olisin myös voinut hakea sinne! Jane huudahti.

- Juuri siksi. Sinä haluat jäädä tänne, joten Oasis Landingin lukio on tarpeeksi lähellä kotia, mutta minä en halua jäädä tänne. Me olemme nuoria, ei ole mitään järkeä, että lädet perässäni Starlight Shoresiin.

- Jätätkö sinä minut?

- Anteeksi.

***

 Melissa säpsähti kun Jane pyyhälsi kotiin oven pamahtaessa kiinni takanaan.

- Jane, onko kaikki hyvin? Melissa kysyi ja nousi, mutta ovi pamahtikin hänen edestään kiinni.

 - Jane, mikä on? Melissa kysyi huolestuneena kun löysi itkuisen tytön huoneestaan.

 - Mack ja Liam lähtee Starlight Shoresiin opiskelemaan ja minä joudun yksin menemään Oasis Landingin lukioon, Jane nyyhkytti.
Melissa huokaisi.
- Se on ikävää, mutta tulethan sinä heitä näkemään vielä. Heidän molempien perheet ovat kuiteskin täällä, Melissa sanoi lohduttavasti.
- Sinä, et ymmärrä! Jane uikutti surkeasti.
- Mitä minä en ymmärrä? Melissa kysyi lempeästi.
- Mack, minä, mikään ei tule olemaan enää niin kuin ennen, Jane sopersi.
- Tykkäätkö sinä hänestä? Melissa kysyi.
- Hän jätti minut! Jane huudahti ja katsoi Melissaan silmät täynnä kyyneliä.

- Voih, Melissa huokasi ja veti Janen pitkään halaukseen.
- Olen pahoillani. Se sattuu vielä hetken.

***

 - Mykkäkoulu on siis loppu? Nathan kysyi laiskasti kun Rose ampaisi hänen huoneeseensa pyörremyrskyn tavoin.

 Nainen vain mulkaisi häneen vihaisena.
- No mitä nyt? Mikä saa sinut noin hiiltyneeksi tänään? Nathan jatkoi.

 - Mitä sinä yrität? Rose sihahti.
- Minkä suhteen? Nathan kysyi.
- Theo sanoi, että sinun asuntosi on ollut jo toista kuukautta valmis. Miksi et ole muuttanut?

 - Rose, Nathan huokaisi ja käveli naisen luokse.

- Niin, kerro pois. Mitä tämä tarkoittaa? Piinaatko sinä minua tahallasi? Onko se sinusta hauskaa?

- Hauskaa. Ei todellakaan, Nathan naurahti ja astui askeleen lähemmäs ja laski toisen kätensä Rosen hartialle.
- Näytänkö minä siltä, että minulla on hauskaa?

 - Mitä tämä nyt on? Rose kysyi epävarmasti ja perääntyi askeleen.

 - Anteeksi, Nathan huokaisi.
- Minä en pysy nyt kärryillä, Rose sanoi neuvottomana.

 - Etkö sinä nyt huomaa? Minähän riudun rakkaudesta täällä, Nathan kuiskasi ja veti Rosen syliinsä.

 - Rakastatko sinä minua? Rose kysyi epäuskoisena.
- Eikö se nyt näy päällepäin? Rose, mene kanssani naimisiin. Minä en jaksa enää tätä kissa, hiiri leikkiä.

 - Oletko tosissasi? Rose kysyi pyörällä päästään.

 - Olen, sano jo kyllä. Luulen, etten kestä kauempaa, Nathan sanoi ja painoi suukon naisen otsalle.

- Kyllä, Rose kuiskasi ja kyynel vierähti hänen poskelleen.

***

 - Anakin aloittaa kohta koulun ja Liam lähtee. Me jäämme ihan kaksistaan, Mandy valitti.

 - Niin. Minun on pitänyt puhua sinun kanssa eräästä asiasta jo jonkin aikaa, Sam aloitti.

 - Mistä niin?

 - Minun täytyy ruveta tekemään yövuoroja. Niistä saa parempaa palkkaa, Sam ilmoitti.

 - Mutta sittenhän minä olisin täällä ihan yksin. Pitäisikö minun ruveta etsimään myös töitä? Mandy kysyi.
- Ei meillä ole kuin yksi auto. Ja jonkun pitää olla kotona kun lapset tulevat lomilta, Sam vastasi.

 Molemmat olivat hiljaa hetken aikaa.
- Kuinka tiukkaa meillä on? Mandy kuiskasi.
- Minun tekisi mieli valehdella, mutta kerron totuuden. Rahat ovat ihan loppu. Nyt kun Liam päätti lähteä opiskelemaan niin kauskin niin hänelle pitää etsiä asuntokin.

 - Ja minä en voi auttaa mitenkään, Mandy huokaisi ja Sam siirtyi lähemmäs.
- Älä huolehdi. Kyllä minä jotain keksin, Sam sanoi ja kurottautui suutelemaan vaimoaan.

 ~

Siinä oli nyt välähdyksiä melkein jokaisen perheen elämästä. Tämä oli tälläinen tasausosa, että saatiin perheet ajan tasalle ja päästään eteenpäin tarinassa. :)

Mitä odotatte tulevaisuudelta?
:)

25. Perhe Window/Perhe Templeton

 - Mitäs sinä murjotat? Sam kysyi kun huomasi Liamin synkän olemuksen.

- Mun oikea isä on kuollut, Liam tokaisi ja osoitti uutisia.

 Sam katsahti televisioon päin ja järkyttyi.

- Onko Wiliam Giff sinun isäsi?

 - Joo. Joskus lapsena leikkiessäni löysin Leifin laatikoista mun syntymätodistuksen.

Sam hengähti raskaasti ja istahti Liamin viereen.

 - Tiedätkö mitä? Sam kysyi varovasti.

- No? 

- Wiliam Giff on myös minun isäni, Sam sanoi ja Liam nousi istumaan ja katsoi Samia järkyttyneenä.

 - Oletko tosissasi?

- Joo, Sam vastasi ja Liam rojahti häntä vasten.

- Tarkottaako se sitten sitä, että me ollaan veljeksiä, niin kuin ihan oikeesti?

 - Joo, sitähän se taitaa tarkoittaa, Sam vastasi.

- Ihan hullua, Liam totesi.

 - Ihan epäreilua, että mä saan tietää tästä vasta nyt, Liam puuskahti.

 - Niin, mutta eihän se olisi muuttanut asiaa miksikään jos me oltaisiin tiedetty aiemmin, Sam vastasi.

 - Olisipas! Mä olisin tunenut kuuluvani tähän perheeseen koska me ollaan oikeastikkin sukua, mutta koska mä en tienny mä tunsin itteni vaan teidän velvollisuudeksi! Liam vuodatti katkerana.

 - Liam, tuo on ihan typerää puhetta. Sinä et missään vaiheessa ole ollut meille velvollisuus. Sinä olet koko ajan kuulunut perheeseen.

 - Tietenkään sinä et ymmärrä! Liam puuskahti ja nousi ylös.

- Liam odota.

- Vie minut Mackille! Liam tokaisi ja tömisteli yläkertaan soittamaan ystävälleen.

 - Isi, isi! Ana huusi Liamin poistuttua.

 - No kerro, Sam vastasi.

 - Minä haluan rastastamaan. Pääsenhän? Kiltti, kiltti!

- Tuollahan sataa lunta, Sam kummasteli.

- Mutta viimeksi kun näimme Tylerin hän kertoi, että on saanut ratsastuskeskuksen valmiiksi ja siellä voi ratsastaa sisällä, Ana kertoi.

- Jaa, no jos minä soitan Tylerille ja kysyn käykö se, Sam myöntyi.

- Kiitti isi. Sä oot paras.

***

 - Sinähän olet tehnyt tänne oikean tanssistudion, Nathan ihmetteli kun astui ennen tyhjänä olleeseen huoneeseen.

 - Theo auttoi minua kun sanoin, että kaipaan tanssimista, Rose kertoi.

- No sehän on kiva, Nathan vastasi.

- Minä aion alkaa opettamaan tanssia vapaa-ajalla. Tässä kaupungissa on pari tyttöä ja heitä kiinnostaisi.

- No se sopii sinulle.

 - Niin sopiikin. Mutta mitä tarkoitit sillä?

- En mitään, Nathan vastasi.

- Eikun sano nyt, Rose intti.

- No se nyt vähän on yläluokkaista ja sopii kuvaan.

 - Yritätkö sanoa, että olen mielestäsi hienohelma? Rose kysyi tyrmistyneenä.

 - No älä nyt loukkaannu. Kyllähän sinä tykkäät luksuksesta, Nathan vastasi.

 - Minä en ymmärrä mitä sinulla on minua vastaan? Olen yrittänyt olla häiritsemästä sinua ja antanut sinulle omaa tilaa, Rose sanoi.

- Sinä et todellakaan huomaa ongelman ydintä? Minä olen sinun ex-poikaystäväsi! Ei sinun tarvitse olla niin kohtelias minua kohtaan! Nathan huudahti turhautuneena.

- Älä korota ääntäsi minulle. Siihen sinulla ei ole mitään syytä, Rose totesi ja marssi huoneeseensa tunnemyrskyn keskellä.

 Mikä Nathania oikein vaivasi? Viime aikoina hän oli monesti yrittänyt ärsyttää häntä, Rose mietti ihmeissään.

 - Jutellaan, Nathan ilmoitti ja marssi röyhkeästi koputtamatta sisään.

- Mikä sinua oikein vaivaa? Rose kysyi ihmeissään.

 - Sinä, Nathan ilmoitti ja Rose hätkähti.

 - Anteeksi kuinka? Mitä minä olen muka sinulle tehnyt? Rose kysyi viattomasti.

- Juuri tuota minä tarkoitan. Et ole tehnyt mitään! Sinä saat minut turhautumaan.

 - Miksi sinä olet niin ilkeä? Mitä syytä sinulla on olla? En ole tehnyt sinulle mitään.

 - Rose, rakastitko sinä koskaan minua? Nathan kysyi vakavana.

 - Miksi sinä kysyt tuollaista? Miksi nyt? Sinähän se minut jätit, Rose sanoi vaisusti.

 - Sinä saatoit minut kohteliaasti ovelle kun erosimme ja toivotit hyvää jatkoa! Se sai minut uskomaan, että sinulle oli aivan sama, että erosimmeko vai emme.

 - Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Luulin, että sinä kosisit minua ja sinä jätitkin minut! Eikä minulla ollut hajuakaan miksi sinä teit niin! Rose sanoi ääni värähtäen.

- Miksi sinä et kysynyt? Sinä et kysynyt syytä siihen miksi jätin sinut, Nathan sanoi.

 - Mitä väliä sillä olisi ollut. Sinä olit jo päätöksesi tehnyt, sinulla oli oikeus erota minusta. Minulla ei ollut oikeutta ruveta kerjäämään sinua takaisin, Rose sanoi viileästi.

- Tietenkin sinulla oli oikeus kysyä miksi ja minä olisin vastannut sinulle, Nathan vastasi.

- Miksi me puhumme tästä nyt! Rose kivahti.

 Nathan tarttui Rosea kädestä ja käänsi tämän itseensä päin.

 - Haluatko sinä tietää miksi minä jätin sinut? Nathan kysyi suoraan.

 - Miksi sinä haluat satuttaa minua? Rose kysyi onnettomana.

- Koskeeko sinuun menneistä puhuminen? Nathan kysyi.

- Tietenkin! Sinä rikoit minut! Minä rakastin sinua, Rose huudahti.

- Olen iloinen siitä, Nathan vastasi Rosen yllätykseksi.

- Kuinka sinä kehtaat? Rose kysyi uskomatta korviaan.

 - Rose minä rakastin sinua, mutta en ollut varma rakastitko sinä minua. Minusta tuntui, että olit minun kanssani vain sen takia, että sinulta odotettiin sitä. Minusta tuntui, että oletit, että me menisimme naimisiin ja saisimme sitten pari lasta ja sinä jäisit tietenkin kotiin lasten kanssa ja minä kävisin töissä. Kaikki olisi täydellistä. Minusta oli surullista, että sinulle riittäisi se, Nathan kertoi.

- Mitä sinä yrität kertoa minulle? Rose sihahti.

- Sitä, että sinulla ei ollut omaa tahtoa ollenkaan. Sinä teit aina kaiken mitä sinulta vaadittiin. Olit minun kanssani koska olin samasta yhteiskuntaluokasta kuin sinä.

 - Sinä siis jätit minut koska käyttäydyin niin kuin minut oli kasvatettu? Sen takia, että olin kohtelias ja hyvätapainen.

 - Kuinka sinä kehtaat! Sinä, et vaivautunut keskustelemaan kanssani vaan teit omat johtopäätöksesi ja kehtaat tuoda nyt ne kipeät vanhat asiat esille! Sinä satutit minua silloin ja sinä satutat minua nyt vaikka olen yrittänyt tehdä kaiken oikein ja sinulle helpoksi! Älä enää ikinä puhu minulle! Rose huusi täyttä kurkkia ensimmäistä kertaa elämässään ja läpsäytti Nathania kasvoille.

 - Toivon, että asuntosi tulee pian valmiiksi ja häivyt täältä! Rose lisäsi vielä ja marssi ulos huoneestaan.

 Rosesta tuntui, että hän voisi romahtaa hetkellä millä hyvänsä eikä nousisi siitä tilasta ihan heti.

 Nathan huokaisi raskaasti. No ainakin tuo oli jonkinlaista edistymistä?

~

No niin, nyt on kaikkiin tarinoihin päivitetty uusi osa!

Mitäs olitte mieltä Nathanin ja Rosen pienestä yhteenotosta?