24. Perhe Muldoon

 - Teillä oli jotain asiaa?

 - Tule istumaan, Senia sanoi pojalleen.

- No mikäs nyt niin tärkeää on? Jack ihmetteli vanhemmilleen.

 Kun Jack istahti sohvalle Senia hymyili pojalleen.

- Me saamme lapsen. Minä olen raskaana.

- Mitä? Jack ähkäisi äimänkäkenä.

 - Lapsi syntyy talvella, Senia kertoi ja Jack vain tuijotti äitiään.

 Theo katsahti poikaansa joka näytti siltä kuin ei aivan ymmärtäisi kuulemaansa.

 - Mitä ajattelet? Theo kysyi varovasti.

 - Sehän tulee olemaan nuorempi kuin minun lapseni, Jack ähkäisi.

- Niin. Se johtuu siitä, että me olimme niin nuoria silloin kun sinä, Theo aloitti.

- Joo, ei tarvitse selittää. Ymmärrän kyllä, Jack sanoi vaivaantuneena.

- Minä lähden nyt hakemaan siskoani syömään meille. Jääthän Jack päivälliselle niin voisit tavata hänet, Theo kysyi.

- Miksi? 

- No hän on tätisi. Haluaisin, että tapaatte.

- Jaa. Kait minä sitten jään, Jack sanoi happamasti.

Theon poistuttua Senia nousi ja laski syliinsä kömpineen pojan lattialle.

- Jack, älä viitsi murjottaa.

- En minä murjota, Jack vastasi ja nousi myös ylös.
- Murjotathan. Kyllä minä huomaan.

 - Mutta siihen ei ole mitään syytä. Me rakastamme sinua vastaisuudessakin ihan yhtä paljon, Senia jatkoi.
- Äiti lopeta. En minä ole mikään mustasukkainen lapsi, Jack sanoi posket punoittaen.

 - Voi kulta, Senia huokaisi ja painoi kätensä hellästi poikansa poskelle ja hymyili.
- Sinä olet aina minun sydämeni keskipiste. Ja Theon myös, hän rakastaa myös sinua.

 - Äiti lopeta. Ihan sama, en välitä.

 - Me olemme nyt kahdestaan, sinun ei tarvitse valehdella. Hän on sinun isäsi.

 - En välitä. En minä tarvitse mitään isää, olen pärjännyt ennenkin ilman.
- Jack, lopeta. Hän on ottanut jo monta askelta, sinun olisi aika tulla vähän vastaan. Ei se ole Theon vika, että hän ei ollut läsnä kun olit lapsi. Hän ei tiennyt.

- Äiti en minä pysty. Minä olen jo liian vanha.
- Liian vanha? Siitäkö tämä kiikastaa? Lapsi ei ole koskaan liian vanha vanhemmilleen. Vielä ei ole myöhäistä.
- Äiti sinä et ymmärrä. Minä olen nyt aikuinen.
- Sinä olet typerä. Sinun iälläsi ei ole mitään merkitystä.

 - No niin. Tulehan sitten auttamaan minua ruuanlaitossa, Senia sanoi ja asteli jääkaapille.

***

 Theo oli juuri palannut siskonsa kanssa ja Jack töljötti hämmentyneenä eteensä.

Hän ei todellakaan paininut samassa sarjassa isänsä ja tätinsä kanssa. Rosen olemus huusi varakkuudesta ja kalliista yksityiskouluista. Hän ja äiti eivät olisi ikinä soveltuneet Theon sukulaisten keskelle.

Jack ei suinkaan ollut ainoa joka teki tilannearviota uudesta perheestään. Rose tuijotti Jackiä ja ihmetteli näkemäänsä. Jack oli Rosea vain muutaman vuoden nuorempi.

 Rose ei voinut uskoa näkemäänsä. Hänen oli vaikea kuvitella, että hänen veljellään oli lapsi, jolla oli jo omia lapsia. Mutta ei sitä voinut kiistää. Jackistä löytyi selvästi hänen veljensä piirteitä. Jack oli selvästi perinyt äitinsä silmät ja hiustenvärin, mutta kyllä tästä löytyi Theon piirteitä myös. Jack oli tosin aivan toisenlainen kun Rose oli kuvitellut. Jotenkin kova. Hänen veljensä oli lempeä ja rakastava, mutta tuo pöydän toisella puolella istuva nuorukainen oli kova. Jack näytti siltä kuin vähät välittäisi säännöistä ja teki luultavasti juuri niin kuin itse parhaaksi näki.

 Rose ajatteli, että heidän äitinsä saisi sydänkohtauksen jos tulisi joskus tapaamaan ensimmäisen lapsen lapsensa. Jackia kun katsoi niin ei todellakaan tullut ensimmäiseksi mieleen perheenisä. Rose todella paloi halusta nähdä tämän vaimon. Millainen tämä nainen olisi, joka oli saannut tuon tyyppisen miehen naimisiin ja hankkimaan kolme lasta kanssaan.

***

 Aika kului nopeasti ja Senia oli aivan viimisillään. Hän oli tullut Hollyn seuraksi siksi aikaa kun heidän miehensä olivat viimeistelemässä Theon rakennuttaman toimistotalon toimistoja.

 - No miten teillä on mennyt? Senia kysyi miniältään.

 - Ihan hyvin, Holly vastasi heikosti hymyillen.

 - Sinä olet väsynyt, eikö niin? Kolme tuon ikäistä lasta vievät paljon enerkiaa. Auttaako Jack yhtään?

- Kyllä hän auttaa, Holly vastasi, muttei viitsinyt listätä, että Jack oli pahalla päällä aamusta iltaan ja oli pahempi kuin kolme kiukkuista lasta yhteensä.

 Senia vilkaisi taakseen ja hymyili kun näki lapsenlastensa leikkivän nätisti yhdessä.
- Sinä olet pärjännyt hyvin. He ovat oikein tyytyväisiä pikkuisia, Senia sanoi hymyillen.

 Mimosa huomasi mumminsa katseen ja taapersi tämän luokse.
- Mummi, syliin.

 - Eikö hän ole vähän liian painava? Holly kysyi huolestuneena.
- Pyh, tämä pikku aurinko on kevyt kuin höyhen, Senia vastasi ja hymyili leveästi kun Mimosalta pääsi iso haukotus.
- Onko pikkuisilla jo nukkumaanmenoaika? Senia kysyi suukottaen Mimosaa.

 - Taitaa olla, Holly naurahti ja kävi nappaamassa Mian syliinsä.

 - Isi, Mia sanoi hennolla äänellään.
- Isi tulee sitten kun sinä olet jo nukkumassa, Holly vastasi ja painoi suukon tyttärensä otsalle,

- Hyvää yötä murunen, Senia sanoi ja pörrötti vielä tytön hiuksia.

 Kun he olivat laittamassa Mikeä nukkumaan niin ulko-ovi kävi.

 - Theo ja Jack taisivat tulla. Me lähdemme varmasti heti kotiin. Jack on varmasti pahalla päällä, mutta yritä jaksaa, Senia sanoi lohduttavasti.

- Kiitos. Kyllä me pärjäämme, Holly vastasi.

***

 - No miten meni Jackin kanssa? Senia kysyi kotona.
- Hyvin. Ottaen huomioon, että hän siesi minua koko päivän, Theo naurahti.
- Hän alkaa lämmetä. Kyllä hän pitää sinua jo isänään, ei hän muuten murjottaisi sinulle.
- Luuletko? Theo kysyi toivon heräten.

 - Luulen. Theo, minusta tuntuu, että meidän kannattaisi lähteä ajamaan sairaalalle päin.
- Nytkö? Theo kysyi häkeltynennä.
- Joo.

***

 Kolmen päivän päästä he pääsivät takaisin kotiin pieni poika mukanaan.

 - Hän on niin pieni, Theo kuiskasi ja keinutteli vauvaa.

 Senia hymyili onnellisena edessään seisovalle miehelle ja pienelle Wyattille.

~

Sainpas tän julkaistua. Oon istunu koko päivän tietokoneella, että saisin tän viimein julkaistua.

Sitten saatte toivoa, että ketä perhettä nähdään ensi osassa?