23. Perhe Templeton/ Perhe Muldoon

 - Älä sitten hermostu kun menemme sisälle. Joudut väliaikaisesti jakamaan asunnon firmani uuden lakimiehen kanssa kun muut asunnot ovat vielä pahasti kesken.

- Miksi hermostuisin? nainen kysyi.

- No kunhan varoitan. Kävin hakemassa pakkaamasi tavarat jo viime viikolla ja vaimoni ja miniäni ovat jo laittaneet ne paikoilleen. Eikait se haittaa sinua?

 - Miksi haittaisi? Enhän minä ikinä pura itse omia tavaroitani. Miksi me viivytellään tässä käytävässä?

- Mennään sitten sisään, mutta lupaa, ettet hermostu. Ainakaan sinä aikana kun minä olen paikalla, Theo sanoi taas.

- En hermostu. Asia selvä, mennäänkö jo sisään?

 Eteisessä Roselle selvisi miksi Theo oli pyytänyt häntä olemaan hermostumatta.

 - Oletko jo saanut tavarasi purettua? Theo kysyi eteiseen ilmaantuneelta mieheltä.

- Melkein, mies vastasi ja hymähti laiskasti.

Nathan! Joutuisiko hän jakamaan asuntonsa väliaikaisesti Nathanin kanssa! Theo olisi voinut edes varoittaa häntä etukäteen, Rose ajatteli vihaisesti.

 Rose katsoi tutkivasti Nathania, joka ei tuntunut kiinnitävän häneen mitään huomiota. Mies oli selvästi osannut varautua siihen kenet saisi seurakseen.

 Epäreilua. Nathanilla oli etulyöntiasema Roseen nähden. Mies oli saanut aikaa miettiä miten suhtautuisi entiseen tyttöystäväänsä kun tämä ilmaantuisi paikalle. Roselle tilanne tuli taas täysin yllättäen.

- No me näemme sitten huomenna, Theo sanoi ja Rose havahtui ajatuksistaan.

 - Koska tapaan vaimosi ja poikasi? Rose kysyi kun Theo rupesi tekemään lähtöä.

 - Vaikka huomenna. Jack tulee työskentelemään kanssasi. Ja Jackin vaimo Holly on todella mukava, uskon, että teistä tulee hyvät ystävät.

- No kiva, Rose vastasi.

 - Minä lähden nyt. Olethan nätisti, pikkusisko, Theo sanoi ja taputti leikkisästi sisartaan olkapäälle.

 Oven sulkeuduttua Rose laski pienen koiransa maahan ja keräsi rohkeutta kohdata Nathan silmästä silmään.

 - Hei. Siitä on pitkä aika, Nathan sanoi luoden katseensa Roseen.

- Niin, Rose vastasi katseensa harhailessa pitkin huonetta.

 - Minä yllätyin kun veljesi kertoi, että sinäkin muutat tänne. En olisi uskonut, että suostuisit tulemaan tänne, Nathan sanoi ja Rose yritti olla loukkaantumatta miehen sanoista.

 - Miksen olisi muuttanut? Onhan Theo täällä, Rose sanoi.

- Niin no, en kait ajatellut, että tämä on sinun tyylisesi paikka, Nathan sanoi mietteliäänä.

Rose puristi huulensa tiukaksi viivaksi ja kurtisti kulmiaan.

- Missä minun huoneeni on?

 - Tuossa oikealla, minun huoneeni vieressä, Nathan sanoi ja käveli huoneeseensa.

 Se ei tainut mennä ihan niin kuin suunnittelin, Nathan totesi itselleen huoneessaan.

 - Voi itku, Rose parahti hiljaa ja lysähti maahan huoneessaan.

Miksi juuri Nathan? Miksei kuka tahansa muu?

***

 - Tuoksuuko täällä ruoka? Theo kysyi hyväntuulisena kun saapui kotiin.

 - Ajattelin, että sinulla olisi nälkä kun jouduit ajamaan pitkän matkan hakemaan siskoasi lentokentältä.

- Olet siinä varsin oikeassa, Theo naurahti ja kaivoi heille lautaset kaapista.

 - Siskosi oli varmaan innoissaan nähdessään sinua pitkästä aikaa, Senia totesi.

- Ehkäpä. Meidän perheessä ei ollut tapana osoittaa tunteita toisille, mutta siskoni on aina ollut todella läheinen minulle. Isäni ei juuri välittänyt hänestä, joten hän on tukeutunut, joka asiassa aina minuun.

- Häntä ei sitten varmaan harmittanut tänne muutto?

 - En usko. Isä oli aina todella tiukka hänelle niin hän on tottunut siihen, että joku toinen sanoo mitä pitää tehdä. Hän valmistui viikko sitten ja hän soitti minulle ja sanoi, ettei halua jäädä asumaan äidin kanssa. No oli aika selvää, että hän odotti minun hankkivan hänelle asunnon. Silloin kun isä vielä eli, meillä vallitsi kotona sellainen ilmapiiri, että naisen paikka oli kotona. Vaikka Rose inhosi isää eikä välitä äidistäkään hirveästi se sama asenne on tarttunut häneen.

 - Miten hän suhtautui siihen ajatukseen, että laitat hänet töihin? Senia kysyi ihmetellen.

- Ihme kyllä hän ei sanonut siihen mitään. Ehkä hänen asenteensa on muuttunut sinä aikana kun hän oli opiskelemassa?

- Ei rikkaittenkaan elämä kuulosta helpolta, Senia totesi laittaessaan ruokaa jääkaappiin.

 - Minulla on sinulle kerrottavaa, Senia ilmoitti kun Theo nousi pöydästä.

 - No kerrohan sitten.

 - Minä olen raskaana, me saamme vauvan!

 - Oikeastikko? Theo kysyi hämmentyneenä.

 - Kyllä, Senia vastasi hymyillen ja Theo veti tämän syliinsä.

- Sinä teet minusta maailmman onnellisimman miehen, Theo naurahti.

 - Mutta Jack, Theo sanoi huokaisten.

 - Niin. Hän tulee murjottamaan ja olemaan loukkaantunut, mutta hän on nyt aikuinen, ainakin melkein, Senia naurahti.

- Kyllä hän selviää siitä, Senia jatkoi.

- Hän tulee vihoittelemaan minulle, Theo tuumi.

- Mahdollisesti, Senia vastasi huokaisten.

- Minä luulen, että hän haluaisi tutustua sinuun paremmin, mutta hänen ylpeytensä ei taivu siihen. Ja kun hän kuulee, että saamme lapsen hän tulee olemaan mustasukkainen, mutta ei suinkaan minusta, Senia selitti.

 - Etkai sinä kuvittele, että hän olisi mustasukkainen minusta? Theo kysyi epäuskoisena.

- Minä tiedän. Hän on nähnyt miten lempeästi sinä kohtelet hänen lapsiaan ja sitten kun meidän lapsi syntyy ja hän näkee sinut hänen kanssaan niin hän näkee mistä on jäänyt itse paitsi. Jack kaipasi todella isää lapsena, Senia kertoi.

Theo painoi suudelman Senian huulille ja huokaisi.

- Kunpa saisin luotua jonkinlaisen yhteyden häneen.

***

 En minä voi täällä koko iltaakaan piileskellä. Minun on pakko uskaltaa kohdata hänet uudestaan, Rose ajatteli tuskissaan.

 - No niin, Rose sanoi rohkaistukseksi itselleen.

 Hän astui huoneestaan ulos ja huokaisi syvään. Nyt sitä mentiin.

 Theo olisi kyllä voinut varoittaa. Hänellä oli koko pitkä automatka lentokentältä tänne asti aikaa varoittaa, mutta ei.

 Nathan istui katselemassa uutisia telkkarista kun Rose ilmestyi oviaukosta sisään.

Rose katsahti epävarmasti Nathaniin, eikä ollut varma mitä tekisi seuraavaksi.

- Istu ihmeessä alas, Nathan kehotti kun näki eksyneen katseen Rosen silmissä.

Hieman epävarmana Rose käpertyi nojatuoliin istumaan Nathanin viereen.

- No kerrohan, mitä olet tehnyt viime vuosina? Nathan kysyi.

- Olin opiskelemassa. Valmistuin viikko sitten, Rose kertoi.

Nathan katsoi yllättyneenä Roseen.

- No mihin ammattiin sinä sitten valmistuit?

- Sihteeri, Rose sanoi varovasti.

- Se on hyvä ammatti, Nathan totesi.

Rose tunsi itsensä erittäin hermostuneeksi Nathanin tutkivan katseen alla.

 - Et ole muuttunut yhtään, Nathan totesi lempeästi, mutta kuulosti pettyneeltä.

 Rose vastasi hermostuneella hymyllä miehelle mutta ei sanonut mitään.

 - Taidan mennä nukkumaan. Hyvää yötä, Rose sanoi ja nousi.

 - Hyvää yötä. Nähdään aamulla, Nathan vastasi.

 Rose ei todellakaan ole muuttunut yhtään. Hän vaikuttaa edelleen siltä kuin odottaisi käskyjä muilta ja olisi vailla omaa tahtoa, niin surullista. Ihan niin kuin silloinkin kun jätin hänet, alku järkytyksen jälkeen hän tyytyi osaansa ja hyvästeli minut kohteliaasti, Nathan ajatteli.

 Rose sulkeutui huoneeseensa kamalan tunnevyöryn saattelemana.

Minä en kestä. Nathan oli todella ystävällinen niin kuin ennekin, mutta jotenkin hänen sanansa tuntuivat loukkaukselta? Ihan niin kuin se olisi pahakin asia, että en ole muuttunut. Mitä hän sillä edes tarkoitti? Rose ajatteli ja tunsi kyynelten kirvelevän silmänurkkaansa.

~

Uusia ihmisiä saapui taas kaupunkiin.
Yllätyittekö kun Theon sisko ilmestyi kuvioihin?
Mitä mieltä olette Nathanista ja Rosesta? Minkä luulette olevan syynä heidän eroonsa?

Laittakaahan kommenttia. :)