10. Perhe Walker

Vuoden päästä

 - No mitäs sanot? Tyler kysyi ja kaappasi vaimonsa kainaloonsa ja painoi suukon tämän korvalle.

 - Se on valtava, Carla henkäisi.

- Se oli tarkoituskin, Tyler virnisteli onnellisena.

 - En voi uskoa, että se on vihdoin valmis, Carla sanoi häkeltyneenä ja katseli valtavaa omakotitaloa.

- En minäkään. Onneksi vanhat naapurit kotipuolesta tulivat auttamaan. Muuten se olisi ollut vielä ensi kesänäkin kesken, Tyler naurahti.

 - Oi Tyler, täällähän on jo asukas! Carla hihkaisi innoissaan juostessaan talon takana olevalle tallille.

- Hain sen tänään.

 Tyler naurahti rennosti kun Carla vain pomppasi aidan yli  tutustumaan valkoiseen hevoseen.

- Hei kaunokainen, Carla kuiskasi ja tarjosi kättään hevosen haisteltavaksi.

 - Täällä on vielä toinen, Tyler sanoi ja talutti toisen hevosen pilttuusta ulos.

 - Toinenkin! Carla hihkaisi.

- No emme me yhdellä hevosella saa hevostilaa kasvatetuksi, Tyler sanoi nauraen.

 Carla hyppelehti hetken innoissaan ja sukelsi sitten miehensä suudeltavaksi.

 - Minä alan oikeasti uskoa siihen, että unelmat voivat sittenkin toteutua, Carla sanoi ja katsoi silmät sädehtien miestään.

-  Yritän parhaani mukaan toteuttaa jokaisen unelmasi, Tyler kuiskasi ja suikkasi suukon naisen nenänpäähän ja Carla tirskahti onnessaan.

 Vietyään hevostet talliin rakastavaiset siirtyivät sisälle taloon.

 - Tyler, tämä on niin kaunis! Carla ihaili kierrellessään huoneita ja juostessaan sitten portaisiin jotka johtivat yläkertaan.

 Nainen pysähtyi kuin seinään kun pääsi portaat ylös.

 - Pidätkö siitä? Voimme sisustaa sen uudelleen, jos haluat, Tyler sanoi.

- Ei, ei  missään nimessä. Se on ihana. Upea, Carla sanoi haukkoen henkeään.

- Hyvä, Tyler sanoi ja veti naisen kanssaan istumaan vuoteelle.

- Minullakin olisi yksi unelma, Tyler sanoi vakavana.

- Mikä? Carla kysyi uteliaana.

- Minä haluaisin tämän talon täyteen lapsia, Tyler sanoi vakavana.

- Voi, niin minäkin, Carla henkäisi iloisena.

***

 Pian muuton jälkeen Carlan ja Tylerin elämä asettui normaaliin kaavaan, mikä se oli ollut jo Tylerin entisellä tilalla.

 Carlan levitellessä heiniä hevosille hän huomasi, että ensi lumi tuli tänä vuonna turhan aikasin.

 Hän juoksi sisälle vaihtamaan ulkovaatteet päälle ja juoksi kiireellä takaisin ulos töihin.

 Nyt kun lumi sateli hiljalleen maahan, Carla tiesi, että heille tulisi Tylerin kanssa kiire ulkotöissä.

 Monen tunnin uurastuksen jälkeen Carla palkitsi itsensä kuumalla kylvyllä ja sen jälkeen hänen pitäisi jo kiiruhtaa tekemään ruokaa.

Hämmentäessään jauhelihakastiketta hän huokasi syvään. Hän olisi jo niin mielellään tehnyt useammallekkin ruokaa, mutta lapsi ei vain ilmoittanut tulostaan.

 Saatuaan ruuan valmiiksi hän huusi Tylerin pihalta syömään. Tämä hotkaisi lautasellisen spagettia ja jauhelihakastikettä miltein yhdellä suupalalla.

 - Todella hyvän makuista, mies kehui.
- Maistatko sinä muka mitään kun noin kiireellä syöt? Carla kysyi.
- Tottakai. Mutta minulla on vielä rutkasti hommaa, ennenkuin saadaan tila talviteloille.
- Tiedänhän minä sen, Carla vastasi.

 - Minä voin tehdä huomenna ruuan, Tyler ehdotti noustessaan.
- Mitä suotta. Kyllä minä sen mielelläni teen, Carla vastasi.

***
Parin kuukauden kuluttua

 - Mitä ihmettä? Tyler henkäisi kun saapui kotiin. Hän oli ollut käymässä Appaloosa Plainsissa ja Carla ei ollut halunnut lähteä mukaan.

 Nainen vain huokaisi masentuneesti, eikä  vastannut mitään. Tyler poimi maasta yhden raskaustestin ja huomasi sen negatiiviseksi.

- Älä nyt vielä luovuta, Tyler sanoi ja keräsi kaikki testit lattialta ja vei ne vessan roskikseen, joka oli näköjään täynnä jo edellisiäkin testejä.

 Tyler huokaisi raskaasti ja asteli Carlan luokse ja veti tämän syliinsä lattialle.

 - Mennään huomenna käymään lääkärissä. Hän varmasti osaa kertoa, että vielä ei ole syytä vaipua epätoivoon. Kyllä me saamme vielä tämän talon täyteen lapsia, Tyler selitti.

***
Seuraavana iltana

 - Kuuntele nyt! Tyler kivahti kun Carla vain viipotti menemään eteenpäin.
- Minä en puhu tästä asiasta tänään enää mitään! Carla tiuskaisi ja juosta tömisteli yläkertaan.

 - Lääkäri sanoi, ettei se ole varmaa, Tyler yritti, mutta Carla vain kiljaisi takaisin:
- Mitä sanaa sinä et ymmärtänyt! Minä en puhu tästä enää tänään!

 Riisuttuaan ulkovaatteet Tyler juoksi Carlan perään yläkertaan.
- Lääkäri sanoi, ettei vielä kannata lannistua.

 - Joo ja hän sanoi myös, että voi olla, ette me emme ikinä saa omia lapsia! Carla kivahti ja veti peittoa päälleen.

 - No sitten me adoptoimme. Älä nyt masennu, Tyler sanoi.

 - Sinä sanoit, että sinun unelmasi on tämä talo täynnä lapsia. Oletan, että et tarkoittanut, että adoptoisimme talon täyteen lapsia! Minä en halua adoptoida, minä haluan oman lapsen. Minä haluan sinun lapsen! Carla kiljaisi ja purskahti lopulta itkuun ja hautasi päänsä tyynyä vasten.

~