8. Perhe Pillow

 Oli aikainen aamu ja Melissa oli herännyt jo aikaisin ylös. Heidän oli tarkoitus tänään lähteä käymään kaupungissa ostamassa ruokatarpeita. Melissa oli jäänyt olohuoneeseen tuijottamaan tv:tä kun Leo oli mennyt katsomaan löytyisikö keittiöstä enää mitään syötävää.

 Kesken ohjelman Melissa tunsi miten vyllyvä pahanolon tunne ravisteli hänen koko kehoaan.

 Hän ennätti juuri juosta alakerran vessaan kun oksennus jo lensi kuin kaaressa pönttöön.

 Päästyään vessasta Melissa tunsi olonsa jo vähän paremmaksi ja hän hoiperteli Leon seuraksi keittiöön.

 - Yksi croisantti löytyi kaapista, syö sinä vaan se, Leo sanoi.

 - Kiitos, mutta syö sinä vaan se, Melissa vastasi kun tunsi yht' äkkiä odottamatonta inhoa croisanttia kohtaan.

 - Oho. Mikäs sinulla nyt on? Etkai ole laihutuskuurilla, käyt jo muutenkin liian usein lenkillä, mies totesi huolestuneena.

- En tietenkään. Taidan olla tulossa kipeäksi, Melissa vastasi.

 Juotuaan kahvit ja Leon syötyä croisantti Melissa meni tiskaamaan.

- Lähdetäänkö sitten heti? Leo kysyi.

 - Kuule minulla on vähän huono olo. Mutta mene sinä, toisitko minulle hedelmäkarkkeja? Melissa sanoi ja suikkasi suukon miehelle.

- No hyvä on sitten.

Leo lähti ja loppu päivän Melissa vietti verryttelyasussa katsellen telkkaria.

***

 Viikot kuluivat ja sama meno tuntui jatkuvan joka ikinen aamu.

Melissa heräsi ja joutui hoipertelemaan heti vessaan.

 Aamu aamulta tilanne paheni, mutta meni kyllä nopeasti ohi.

Tänä kyseisenä aamuna Melissa oksensi sekä itki samaan aikaan.

Pian hän ryhdistäytyi ja nousi kylmän wc- pytyn ääreltä ja meni pesemään hampaita.

 Sinä aamuna Melissa jätti aamiaisen kokonaan väliin ja meni vaihtamaan päivä vaatteet päälleen.

 Hän ajatteli, että ripeä kävely virkistäisi hänen aivojaan tuulisena kesäpäivänä.

 Hän käveli läheiseen rantaan ja katseli kun pienet aallot löivät rantaan.

 Mitä hänen pitäisi nyt tehdä? Leo suuttuisi, aivan varmasti suuttuisi. Siitä ei  ollut kysymystäkään.

Mitä jos mies luulisi, että hän oli suunnitellut tämän? Mitä jos Leo haluaisi erota?

***

 Leo kun palasi illalla kotiin kirjaseminaarista hän löysi erittäin hermostuneen naisen olohuoneesta.

 Melissa ravasi ympyrää pitkin olohuonetta ja toisteli päässään sanoja mitä tulisi sanomaan.

 - No hyvänenaika, mikä nyt on? Leo kysyi kulmat koholla ja Melissa pysähtyi samantien ja katsoi varovasti Leoon.

 - Minä, minä. Sinä suutut, Melissa sopersi.

- Mistä minä suutun?

 - No kun minä. Se on vahinko, en minä tahallani, Melissa selitti.

 - Etkai ole mennyt koskemaan tietokoneeseeni vaikka olen kieltänyt? Leo huudahti.

 - En, en tietenkään kun minä..

 - No sano nyt, saat minut hermostumaan, Leo sanoi.

 - Kun minä olen raskaana, Melissa sanoi ja pelon kyyneleet tulvahtivat hänen silmistään.

- Raskaana? Leo toisti typertyneenä.

- Niin, Melissa sanoi ääni väristen.

- Okei, Leo vastasi ja käveli yläkertaan.

 Melissa istahti jalat täristen sohvalle ja keräsi voimiaan ennen kuin menisi miehen perään ylös.

Okei, no sehän meni hyvin? Melissa ajatteli.

 Melissa kun avasi makuuhuoneen oven siellä oli jo pimeää ja mies oli juuri vetämässä peittoa ylleen.

- Onko kaikki ok? Melissa kysyi varovasti.

 - Joo, kaikki on ihan ok, Leo vastasi ja painoi päänsä tyynyyn.

Varovasti Melissakin pujahti miehen viereen, mutta ei uskaltanut käpertyä tämän syliin.

***

 Muutaman kuukauden kuluttua vanha lavauto lähestyi Bridgeporttia.

 Sen ratissa istui vaalea nainen.

 Auto kaarteli ja kierteli tovin pitkin autioita katuja kunnes ajoi parkkiin Leon auton viereen.

 Leo kuuli sisälle vanhan lavauton yskivän pakoputken ja ihmetteli mistä oli kyse. Hän sammutti tietokoneen ja raahautui pihalle.

 - Hei Leo! nainen hihkaisi innoissaan kun oli ilmeisesti löytänyt perille.

Leo kohtotti hämmentyneenä kulmiaan ja kaiveli muistinsa perukoita.

 - Carla, tämäpä yllättys, Leo sanoi kun nainen pääsi raput ylös.

- Sano, että Melissa on täällä. Etten matkustanut ihan turhaan, nainen sanoi.

 - Täällähän se. Tule sisään, Leo sanoi ja huokaisi mielessään. "Ihanaa", ensimmäinen Melissan ystävä oli juuri "rantautunut" kaupunkiin.

- Sinulle tuli vieras, Leo sanoi kun avasi ulko-oven.

 Melissa taapersi eteiseen jo kasvaneen vatsansa kanssa.

- Carla! Mitä sinä täällä teet? Miten löysit tänne? Melissa huudahti.

 - Se onkin pitkä tarina! nainen naurahti ja Leo pyöräytti silmiään. Aivan varmasi olisi pitkä tarina kun tuosta naisesta oli kyse. Leo muisteli, että naiselta ei juttu loppunut koskaan.

 - No kerro jo, miten päädyit tänne! Ja miten Tyler päästi sinut, eikö tilalla ole kiirettä tähän aikaan vuodesta?

 - Minä otin lopputilin! Carla ilmoitti pontevasti.

- Otit minkä? Melissa kysyi epäuskoisena.

- Lopputilin. Minä en jaksa enää päivääkään sitä työtä, saati sitten Tyleriä, anteeksi vaan.

- Ja Tyler antoi sinun ottaa noin vain lopputilin?

 - Noh, Carla sanoi empien.

- Voi ei, mitä sinä olet tehnyt? Melissa huudahti.

- Minähän sanoin, että tämä on pitkä tarina.

- Tule mennään sohvalle niin saat kertoa kaiken, Melissa sanoi ja naiset siirtyivät sille ja Leo meni työhuoneeseensa.

 - No kerrohan sitten! Melissa intoili.

- No sinun lähtösi jälkeen tilalla on pitänyt aika kiirettä niin kuin varmaan tiedät.

- Joo, olen pahoillani siitä.

- Turhaan olet! Mitäs ei suostu palkkaamaan lisätyövoimaa, Carla puhahti.

- Niin no, Tyler ei pidä vieraista, Melissa vastasi.

 - No jokatapauksessa sinun lähtösi jälkeen Tyler on vain kiukutellut minulle ja minä olen saanut hoitaa sinunkin työsi ja hän olettaa, että olen mielelläni sitoutunut hänen tilalleen 24/7, vaikka minulla on omakin elämäni.

 - No tänään aamulla sattui ihan viimeinen niitti. Olin siivoamassa pilttuuta, enkä sattunut huomaamaan, että Tyler oli kävelemässä siitä ohi ja minä vahingossa heitin kaikki lannat hänen naamalleen, Carla selitti.

 - Etkä heittänyt! Melissa huudahti.

- Heitin.

- No mitä sitten tapahtui!

- No sinähän tiedät, että veljesi on aika pelottava suuttuessaan.

 - Joo, Melissa henkäisi, mutta hänen huulensa nykivät.

 - Hän huusi minulle ihan naamapunaisena vaikka yritinkin pyydellä anteeksi. Hän ei kuunnellut yhtään hän vain huusi ja huusi ja sitten hän paineli suihkuun.

 - Ja sitten?

- Minä juoksin kotiin ja olin ihan itkunpartaalla, koska veljesi oli oikeasti tosi vihainen. No minä vaihdoin äkkiä vaatteet ja pakkasin laukut ja pistäydyin käymään vielä teidän tilalla. No häntä ei onnekseni näkynyt missään joten kirjoitin lapun hänen pöydällään missä kerroin, että minulle riitti. Ja ihan vain ohimennen vilkaisin hänen osoitemuistiotaan ja siinähän sinun osoitteesi oli ja ajo-ohjeet. Ja minä ehkä vähän lainasin hänen autoaan, Carla selitti.

- Otiko sinä hänen autonsa! Melissa huusi kauhistuneena kun tiesi miten omistushaluinen hänen veljensä oli vanhoihin autoihinsa.

Leo kuunteli päätään pyöritellen naisten juttuja.

Häntä kävi Tyler sääliksi. Ennen hänen ja Melissan eroa he olivat olleet hyvätkin ystävät Tylerin kanssa.  He olivat jotenkin samalla aaltopituudella. Tylerkään ei välittänyt liiaksi muista ihmisistä. Oikeastaan juuri Tylerin kautta Leo olikin tutustunut Melissaan. Leo oli ollut auttelemassa Tyleria vanhan hevostilan kunnostamisessa ja silloin hän oli tavannut Melissan. Melissa oli ollut kuin virkistävä kevään  tuulahdus hänen niin synkässä maailmassaan.

Leo huokaisi ja sammutti tietokoneen. Kirjoittamisesta ei tulisi tänään enää mitään. Ja menneitä oli turha miettiä, silloin kaikki oli vain mennyt niin totaalisen pieleen.

- Onko teillä nälkä jos teen ruokaa? Leo kysyi kävellessään olohuoneeseen.

Melissa loi hämmentyneen katseen Leoon ja nyökkäsi.

 Leo jätti naiset taas höpöttämään olohuoneeseen ja meni itse valmistamaan ruokaa.

 Melissan ystävähän tästä vielä puuttuikin. He eivät olleet Melissan kanssa vielään käsitellyt aihetta nimeltä raskaus.

 - No se minusta. Sinä sitten menitkin Leon kanssa naimisiin, Carla totesi.
- Joo, niin tein. Silloin kun lähdin Appaloosa Plainssista suunnitelmanani oli muuttaa Oasis Landingiin ja päästä töihin erään muotilehden toimitukseen. No minä en päässyt ja minulta loppui rahat ja juna jätti minut tänne. Ja kappas, Leo olikin täällä, Melissa selitti.

 - Ja sinä olet raskaana. Leo on totisesti muuttunut.

 - Ei ole. Usko pois. Kun kerroin olevani raskaana hän totesi vain, että okei. Siitä ei ole puhuttu sen jälkeen. Tai siis hän on käyttänyt minua lääkärissä ja synnytysvalmennuksessa, mutta asiasta ei ole puhuttu.
- No pahus, Carla sanoi.

 Leo huokaisi kuultuaan naisten puheet kun hän oli menossa kutsumaan näitä syömään.
- Ruoka on valmista, hän sanoi ja hiljaisuus laskeutui heidän ylleen.

 Leo tuijotti pitkään mietteissään Melissaa.

 Ja Melissa käänsi katseensa miehestä vaivaantuneena.

 - No eikö se Tyler ole vieläkään löytänyt itselleen maatalon emäntää? Leo kysyi Carlalta katkaisten hiljaisuuden.
- Kuka hänet huolisi? Carla puuskahti ja Leo virnisti tietäväisenä.

- Niin, kukapa, Leo sanoi ja meni keittiöön.

 Syötyään Melissa esitteli Carlalle yläkerran vierashuoneen.

 - Mene sinä juttelemaan tulevalle isälle. Minusta tuntuu, että sinun pitäisi, Carla sanoi ja tunnusteli Melissan vatsaa.

 - Olet varmasti oikeassa, Melissa huokaisi.

- Jutellaan illalla lisää, Carla sanoi ja Melissa poistui.

 Jännittyneenä Melissa käveli Leon luokse.

 - Olisiko meidän aika jutella vauvasta? Melissa kysyi varovasti.

 Leo nousi ja huokaisi syvään katsoen Melissaa.

 - Kysymys ei ole siitä, ettenkö minä tahtoisi tätä pienokaista, Leo sanoi ja painoi hellästi kätensä Melissan valtavalle vatsakummulle.
- Vaan mistä? Melissa kysyi ihmeissään.

 - Melissa minä synnyin tässä kaupunigissa ja kävin koulua täällä. Ja minä asuin tässä talossa, Leo sanoi.
Melissa henkäisi.
- Niin kuin huomaat, melkein mitään ei ole jäänyt jäljelle. Minä meneti isäni tämän kaupungin palossa ja minun pikkusiskoni kuoli häkämyrkytykseen tässä talossa.
- Minä olen pahoillani, Melissa sanoi.

 - Se muutti minua, Leo sanoi ja kosketti varovasti Melissaa.
- Silloin minä päätin, että en halua menettää enää ketään. Se tekee liian kipeää. Minä päätin, että elän yksin elämäni. Mutta sitten sinä astuit elämääni ja en voinut työntää sinua pois ja sitten me erosimme.

 - Sinun olisi pitänyt kertoa tuo jo ajat sitten. Olisin voinut ymmärtää sinua paremmin, Melissa sanoi ja halasi miestään.
- Leo minä lupaan, että en katoa mihinkään, eikä tämä vauva katoa.

- Et sinä voi luvata sellaista. Mitä vain voi tapahtua ja minun on vain sopeuduttava siihen.
Nyt minun täytyy pelätä sinun sekä vauvan puolesta. Mutta minä lupaan, että rakastan teitä molempia siitä huolimatta.
- Voi Leo.

***
Viikkoja myöhemmin

 - Tiedätkö, minä en aio palata takaisin sinne, Carla sanoi eräänä iltana.

 -  Jos olisin sinä minä en edes uskaltaisi palata, Melissa vastasi.
- Kyllä minulla oli oikeus lopettaa. Minulla ei ole mitään velvollisuuksia Tyleria kohtaan, Carla sanoi takaisin.
- Ei niin. Tylerin on vihdoin hyvä aika huomata, että hän ei omista tätä maailmaa, Melissa naurahti.
- Niinpä! Tiedätkö mitä? Minä voisin lähteä opiskelemaan vielä, enhän ole vielä liian vanha?
- Et tietenkään. Sinä voisit jäädä myös tänne. Voisimme kunnostaa sinulle tuon meidän naapuritalon, Melissa innostui.

 - Niin, miksei? Carla myönsi.

***

 - Miksei se muka kävisi? Melissa intti illalla pedissä Leolta.

 - Ajattele itse siinä ei ole mitään järkeä. Hän ikävystyisi kuoliaaksi täällä, Leo vastasi.

 - Mutta olenhan minä täällä ja Mandy. Carla piti Mandystä kun he tapasivat, Melissa selitti.

 - Rakas, Leo aloitti ja jatkoi sitten.
- Sinä olet naimisissa minun kanssani ja saat pian lapsen. Mandy on naimisissa Samin kanssa ja heillä on talo täynnä lapsia, teillä ei riitä aikaa niin paljon hänelle vaikka tahtoisittekin. Carla tuntisi itsensä yksinäiseksi, Leo selitti.

 - Mutta.
- Tiedän, että sinusta on ihanaa kun Carla on täällä ja hän voi vierailla tulevaisuudessakin, mutta ei hän täällä voi asua.

 - Minä keksin vielä jonkun ratkaisun, Melissa sanoi ja veti peiton heidän ylleen.
- Joopa joo, Leo huokaisi turhautuneena ja veti Melissan syliinsä.

- Minusta on tyhmää kun sinä olet aina oikeassa, Melissa mumisi.
- Tiedän, Leo naurahti ja suukotti vaimoaan.

***

 - Luuletko, että hän on vielä vihainen? Carla kysyi eräänä aamuna Melissalta.

 - Minä uskon, että hän on sitä vihaisempi, mitä kauemmin olet poissa sieltä, Melissa sanoi hajamielisenä.
- Ei hän ottaisi minua enää takaisin töihin.
- Luultavasti ottaisi. Carla, Tyler laskee sinut perheenjäseneksi. Sen takia hän sinulle kiukutteleekin niin avoimesti. Sen jälkeen kun sinun ja meidän vanhempamme kuolivat siinä autokolarissa Tyler on katsonut olevansa vastuussa myös sinusta, Melissa sanoi.
- Sehän on ihan typerää. Mehän olimme jo silloin täysi-ikäisiä, Carla sanoi vaisusti.

 - Niin, mutta Tyler on sellainen, Melissa sanoi ja vinkaisi hiljaa. Tänään hänellä oli ollut paljon supistuksia.

 Juteltuaan vielä hetken Carlan kanssa Melissa raahautui pesemään hampaitaan.
Kesken hampaitten pesun Melissa tunsi jotain märkää jaloissaan.
Oi, voi.

 - Leo! Melissa henkäisi päästyään makuuhuonneeseen.

 - Mitä nyt? Leo kysyi ja nousi tietokoneelta.

 - Hae Carla yläkerrasta. Lapsi taitaa syntyä.
- Meidän pitää lähteä sairaalaan! Leo sanoi kauhuissaan.
- Emme taida ehtiä. Hae Carla.
- Mutta.
- Hae Carla, hän kyllä osaa. Me olemme maalta, hän osaa hoitaa kyllä yhden synnytyksen.

 Carla oli lukemassa kirjaa yläkerrassa kun Leo paukkasi sisään.

 - Melissa taitaa synnyttää! Leo sanoi paniikissa.

 - Okei, ota ihan rauhallisesti, Carla sanoi ja sulki kirjan.

 Tovin kuluttua Carla saikin huomata joutuvansa oikeasti hommiin.

 - Oletko varma, että tämä onnistuu? Leo kysyi hieroessaan Melissan selkää.

- Jep, Carla sanoi naurahtaen kun sai pienen vauvan käsivarsilleen ja kuuli tämän rääkäisevän.
- Hyvinhän tämä onnistui, hän sanoi ja katsoi uutta isää silmiin.

~

Osasittekos odottaa tälläistä?
Mitä piditte osasta? Entäs mitä olette mieltä Melissan lapsuudenystävästä?