34. Perhe Window/Muldoon

 Viikko oli kulunut nopeasti. Mandy oli juuri palannut kotiin vietyään lapset takaisin kouluun ja Liamin juna-asemalle. Hän seisoi epäröiden makuuhuoneensa oven takana ja mietti menisikö sisään vai ei.

 Hän tiesi, että Sam olisi huoneessa. Sam ei ollut palannut töihin viikonlopun jälkeen niin kuin yleensä ja se mietitytti Mandya. Jokin oli pielessä, mutta mies ei suostunut kertomaan, että mikä.

 Niin kuin oli jo arvannut, oven avattuaan Mandy löysi sohvalta murjottavan miehen.

 - Kävin viemässä lapset takaisin kouluun.

- Mm..

 - Sam kerro mikä sinulla on? Tämä ei ole yhtään sinun tapaistasi.

Ei vastausta.

- Tytöt olisivat halunneet, että tulet mukaan viemään heitä.

- Mm, kuului epäselvä vastaus.

  - Kerro mikä on! Minulla on oikeus tietää, minä olen sinun vaimosi! Mandy huudahti turhautuneena ja istahti miehen viereen.

Sam nosti päänsä ja väisteli Mandyn katsetta.

- Minut laitettiin pakkolomalle, Sam sylkäisi sanat suustaan kuin kirosanan.

- Mitä tapahtui? Mandy kysyi huolestuneena.

- Joku oli mennyt valittamaan minusta  työterveyteen ja sitten asiaa ruvettiin selvittämään ja tuli ilmi, etten ole pitänyt lomiani pariin vuoteen. Minut määrättiin samantien lomalle, sekä sairaslomalle.

- Sairaslomalle?

- Niin. Minulla on muka burn out, mutta älä sinä siitä huolehdi. Löydän varmasti jostain toisen työpaikan.

 - Ei missään nimessä! Mandy huudahti ja kosketti Samia hellästi.

- Mitä? mies älähti.

- Sinä pidät lomaa! Et ole menossa minnekkään töihin.

- En minä tarvitse lomaa. Me tarvitsemme rahaa.

- Sitten minä menen töihin, Mandy ilmoitti.

- Ei käy, Sam sanoi jyrkästi.

 - Kulta, sinä taidat olla hermoromahduksen partaalla, Mandy sanoi hiljaa ja suuteli väsähtänyttä miestään.

- Enkä ole.

- Sam minä rakastan sinua, enkä anna halua, että sinä palat loppuun. Kauanko sinulle määrättiin lomaa?

- Puolivuotta, mies murahti.

- Saatko sinä rahaa siltä ajalta?

- Puolet palkastani.

- Me pärjäämme kyllä, Mandy vakuutti ja suuteli miestään uudelleen.

- Nyt sinä lepäät.

- Minulla on kaikki ihan hyvin, Sam yritti vakuuttaa.

- Joo, mutta kohta on paremmin.

***

 Kello oli melkein kolme aamuyöllä kun Jack vielä istui olohuoneessa katsomassa elokuvaa dvd:ltä. Se oli melkein tullut tavaksi viime aikoina.

Jack huokaisi kun tyttöjen huoneesta kuului sängyn natinaa.

 Taas se alkaisi. Se oli osittain hänen oma vikansa kun hän oli antanut niin usein periksi. Useimmiten se johtui väsymyksestä, mutta myös siitä, ettei hän jaksanut alkaa tapella pienen tytön kanssa keskellä yötä. Jack ei aina pystynyt käsittämään, että mistä pieni tyttö oli perinyt  niin kamalan tempperamentin. Tyttö kun päätti jotain hän ei sitten kannastaan suostunut joustamaan tippaakaan. Se oli väsyttävää. Mia jaksoi istua vaikka kaksi tuntia ruokapöydän ääressä ja olla silti maistamatta, jos sattui olemaan sellaista ruokaa mistä neiti ei pitänyt.

 Ovi narahti auki ja pieni tyttö asteli ulos huoneesta.
Nyt se alkaisi. Jack oli päättänyt, että tänä yönä hän ei antaisi periksi vaikka mikä olisi.

- Isi? pieni ääni kysyi.

 - Ei. Käänny ympäri ja kömmi omaan sänkyysi, Jack vastasi katsomattakaan tyttäreensä.

 - Isi! tyttö huudahti huuli väpättäen.

 - Älä korota ääntäsi, muut nukkuvat. Mene nukkumaan.
- Menen äitin viereen, Mia ilmoitti.
- Ei vaan omaan sänkyyn.

- Alan huutaa.
- Sinä et sanele sääntöjä tässä talossa. Ole hyvä ja kipitä vähän äkkiä omaan sänkyysi,

 - En!

 - Mia, sinä olet lapsi ja sinä tottelet minua. Ole hyvä ja mene sänkyysi ennen kuin minä suutun onko selvä?

 - Minä menen äitin viereen, tyttö ilmoitti tomerasti, mutta samalla pienet kyyneleet alkoivat pulpahdella tytön silmistä.

 - Tuo ei auta yhtään, Jack sanoi.
Tyttö siristi silmiään vihaisesti ja heittäytyi maahan ja alkoi kirkua.

 - Lopeta samantien. Nyt on yö, Jack murahti ja nousi sohvalta.

Huuto vain yltyi siitä huomautuksesta.
- Mia nyt hiljaa! Jack karjaisi ja tyttö vaikeni samantien säikähtäneenä.

 Tyttö käänsi katseensa äkisti pois isästään eikä sanonut enää sanaakaan.

 Jack tömähti maahan istumaan.
- Tule tänne, Jack huokaisi, mutta Mia vain pudisteli päätään.
- Tule nyt, Jack sanoi ja veti tytön syliinsä.

 - Tämän täytyy loppua, ymmärrätkö? mies sanoi ja pieni tyttö rupesi nyyhkyttämään isänsä olkaa vasten.

- Äitin viereen, tyttö kuiskasi.

- Ei se käy Mia. Minä tulen nyt peittelemään sinut omaan sänkyysi jooko?
- Eii, pieni tyttö nyyhkytti.

 Jack nousi ylös ja nosti rimpuilevan tytön syliinsä.
- Eii! tyttö kirkui ja yritti potkia isäänsä.

 - Valitan kulta, tämän taiston voitan minä.

 - Isii, tyttö uikutti alistuneena sylissä.

- Valitan. Tämän yösi sinä nukut omassa sängyssäsi niin kuin muutkin.

 Pitkän taiston jälkeen Jack oli saanut tytön sänkyynsä. Hän ei kylläkään tuntenut itseään voittajaksi.

 Hän tiesi, että seuraava yhteenotto saattoi odottaa jo seuraavan oven takana.

 - Minä en jaksa enää! Holly parkaisi kun Jack astui makuuhuoneeseen.

 - Luuletko, että minä sitten jaksan? Nukkua epämukavalla sohvalla yö toisensa jälkeen!

- Tämä johtuu siitä, että me riitelemme koko ajan.

- Eiväthän Mimosa ja Mikekään juokse, joka yö meidän petiimme, Jack vastasi.

 - He reagoivat eri tavalla, Holly vastasi.
- Niin kait, Jack huokaisi.

- Mihin sinä nyt menet? Jack kysyi kun Holly nousi sängystä.

- Minua ei enää väsytä, Holly vastasi ja käveli ulos huoneesta.

~

Kummassakaan perheessä ei ihan ruusuisesti nyt elämä suju.
Heittäkää kommenttia. :) <3