31. Perhe Herburn

 Vihdoinkin perillä. Ainakin luulisin niin.

 Miten valtava talo! Mikä onni, että saan muuttaa tänne. Eihän tässä kaupungissa paljon mitään ole, mutta sitä vartenhan autot on keksitty!

 - Vihdoinkin! Sano, että sinä olet Joanna, minä en kerta kaikkiaan kestä enää tätä, oven avannut nainen parahti.

 - Kyllä minä olen.

- Hyvä juttu! Esittelen sinulle talon ja lapset ja sitten häivyn. Kerta kaikkisen ihanaa, nainen selitti.

 - Tässä on perheen nuorin, hänen nimensä on Sarah. Ja usko pois, hän on helpoin lapsi. Ennen kuin esittelen perheen muut lapset minun on syytä kertoa sinulle, että heidän vanhempansa kuolivat vasta kuukausi sitten. Se oli kamala tragedia. Keira, perheenäiti siis otettiin panttivangiksi ja hänestä vaadittiin lunnaita, kun Robert heidän isänsä sitten meni viemään rahoja niin heidät molemmat ammuttiin.

 - Kuinka kamalaa, hengähdän.

- Joo, eikö? Perheen vanhimmasta pojasta tuli kaikkien lasten huoltaja ja hän päätti, että he kaikki muuttaisivat tänne syrjäseudulle piiloon ihmisten ja toimittajien uteliailta katseilta. No ehkä tämä on ihan hyväkin juttu, mutta serkkuni opiskelee tällä hetkellä ja minä olen ollut lapsenvahtina jo toista viikkoa ja en oikeasti jaksa enää. Sen takia, kysyn nyt, että oletko aivan varma, että olet valmis muuttamaan tänne? Minä en aio palata tänne takaisin kun nyt lähden, nainen vain selitti.

 - Minä olen kyllä valmis jäämään tänne, mutta etkö luule, että lapset tarvitsisivat jonkun tutun lähelleen? kysyn varovaisesti, sillä nainen vaikuttaa aika äkkipikaiselta.

- Äkkiähän sinä heille tutuksi tulet! Muutama viikko täällä niin olette ihan tarpeeksi läheisiä, usko pois. Minä en todellakaan ole valmis ottamaan vastuuta tästä rikkinäisestä perheestä. Minulla on oma yritys hoidettavana ja poikaystävä kotona. En voi jäädä tänne, nainen selittää.

- Joten oletko valmis tapaamaan perheen muut lapset?

- Kyllä, vastaan ja ihmettelen syvästi naisen välinpitämätöntä asennetta lapsiraukkoja kohtaan.

 - Pojat, tässä on uusi lastenvahtinne. Hän muuttaa tänään tänne ja minä lähden takaisin kotiin, nainen ilmoittaa.

- Hyvää matkaa Tina, teini-ikäinen poika murahtaa, eikä käännä edes katsettaan meihin. Kuinkahan paljon nämä lapset ovat joutuneetkaan kärsimään tämän naisen "huolenpidossa"?

 - Joanna jää tänne ainakin siihen asti, että veljenne valmistuu. Hän päättäköön sitten tarvitseeko apua teidän kanssa vai ei. Tottelette häntä sitten kaikessa! Minä en aio palata tänne takaisin, onko selvä? Tina luennoi. Hän on kyllä vähän liian ankara näille lapsille, jotka ovat kokeneet kamalan menetyksen aivan viime aikana.

 - Käytte siihen asti kotikoulua täällä kotona Joannan avustuksella kunnes veljenne palaa ja päättää jäättekö lopullisesti tänne vai ette. Toivoa saattaa, että hän tulee järkiinsä ja palaatte sivistyksen pariin.

- Täällä on ihan hyvä olla, sanoi hiljainen ääni yläpedistä.

 Katseeni kiinnittyi pieneen poikaan. Voi miten surulliselta tuo suloinen poika näytti. Alan oikeastaan olla sitä mieltä, että on ihan hyvä, että Tina lähtee. Ehkä minä saan näitten lasten elämän jotenkin takaisin raiteilleen? Ainakin paremmin kuin tuo yksi.

 - Eikö teillä ole muuta sanottavaa? No minä esittelen Joannalle loput talosta ja häivyn sitten.

- Kuten jo sanoin, terve menoa! pleikkaria pelaava poika tuhahtaa.

- Tulehan sitten, näytän sinulle huoneesi, Tina sanoo innoissaan ja marssii ulos huoneesta. Luon epäröivän katseen lapsiin, mutta kumpikaan pojista ei sano mitään, joten kävelen Tinan perään.

 - Tälläinen, mitäs pidät? Minä sisustin tämän, Tina ilmoittaa ja rysähtää vauhdilla sängylle istumaan ja huokaa syvään.

 - Kuule, koska minä tulen tapaamaan tämän poikien isoveljen? kysyn. Mielestäni on viimein aika aloittaa vakava keskustelu. Tosin, se voi olla tuolta naiselta liikaa vaadittu.

 - Hmm. Luultavasti hän ilmestyy tänne sitten kun valmistuu. Mutta ei hätää, minä lähetin hänelle sähköpostia, että palkkasin sinut.  Saat muuten tehdä muutoksia sisustukseen jos haluat. Olen yrittänyt laittaa tavaroita paikoilleen, mutta jos jokin ei miellytä niin senkun loihdit tästä sellaisen kodin kuin itsellesi haluat. Muutimme tänne vasta viikko sitten kun tämä talo valmistui, Tina vaihtoi aihetta yllättävän nopeasti ja pauhaa nyt vain jostain sisustuksesta! Ihan kuin se nyt olisi hirveänkin oleellinen asia tässä kaikessa.

 - Keskustassa on muuten ihana kahvila mistä saa ruokaa, jos ei jaksa lähteä ajamaan kaupunkiin ruokaostoksille. Onhan se rasittavaa kun pitää lastata kaikki lapset autoon ja katsoa, ettei unohda ketään..

- Luulen, että me pärjäämme ihan hyvin, keskeytän naisen, koska en jaksa enää kuunnella tuota jonnin joutavaa löpinää. En minä ainakaan huonommin voi pärjätä kuin hän?

- No jos kaikki on selvää niin minä sitten tästä lähden. Jos sinulla on autossa tavaroita niin voin kyllä auttaa kantamaan ne tänne ylös, Tina ehdottaa.

- Se olisi ystävällistä, kiitos.

- Keittiöstä löydät perheen luottokortin, saat käyttää sitä ihan vapaasti. Tällä perheellä kuule rahaa riittää.

***

 Hiljaisuus. Vihdoinkin hän lähti. Ja päätti ennen lähtöään järjestellä kaikki tavarani paikoilleen. Ihme nainen.

 Nyt minun varmastikkin pitäisi mennä tervehtimään lapsia. Se käy varmasti helpommin kun se koppava papupata ei ole lähettyvillä. 

 No paluuta ei enää ole, joten eiköhän tässä pidä ruveta hommiin.

 - Hei pikkuinen. Minä olen Joanna ja hoidan teitä tästä lähtien. Minuun te voitte luottaa.

- Teillä on ollut aika rankka kuukausi, mutta yritän parhaani, että saan annettua teille teidän lapsuutenne takaisin.

~

Uusi perhe siis rantautui taas kaupunkiin!

Mitäs olette mieltä?

Miten luulette Joannan pärjäävän lasten kanssa?

Leo ja Melissa Pillow: 36 v
Sam ja Mandy Window: 28 v
Tyler Walker: 41 v
Carla Walker: 37 v
Theo ja Senia Muldoon-Grant: 41 v
Jack ja Holly Muldoon: 25 v
Nathan Templeton: 31 v
Rose Templeton: 30 v
Mack, Liam ja Jane: 20 v
Lana Window: 12 v
Ana Window: 10 v
Ryan Pillow: 9 v
Janette ja Carter Walker: 7 v
Mia, Mimosa ja Mike Muldoon: 6 v
Wyatt Muldoon-Grant: 4 v
Joanna Brown 23 v
Nate Herburn 13 v
Jeff Herburn 7v
Sarah Herburn 1 v