18. Perhe Muldoon

 Kevät oli saapunut ja nuori pari oli ollut jo kaksi kuukautta naimisissa.

 Holly oli seisonut jo kaksikymmentä minuuttia lukittuna vessassa.

- Oi, voi, hänen huuliltaan pääsi.

 Holly piteli kädessään raskaustestiä, joka näytti hymynaamaa. Hän viskasi sen tuskissaan lavuaariin ja istahti pesukoneen päälle.

 Näin kait siinä kävi kun ei miettinyt yhtä hetkeä pidemmälle, eikä ajatellut lainkaan seurauksia, Holly mietti.

 Saatuaan ajatuksensa jotenkin kasaan nuori nainen avasi rohkeasti vessan oven ja kiipesi yläkertaan.

 Ihan rauhassa, Jackhan vaikuttaa niin "isälliseltä" tyypiltä, Holly yritti vakuuttaa itselleen vaikka oli oikeasti aivan erimieltä.

- Juteltaisiinko hetki?

- No kerro, Jack vastasi.

 - Vakavasti, Holly sanoi ja liikahti vaivaantuneena.

 Jack huokaisi ja sulki läppärin.

- No mitä nyt?

 Holly odotti, että Jack tuli kanssaan sohvalle istumaan ennen kuin aloitti.

- Sähän kerroit, että sun isäs on aika varakas ja oli halukas auttamaan sua taloudellisesti.

 - Joo, mitä siitä. Mä en huoli sen rahoja.

 - Mutta entä jos meille tulis sellain tilanne, että me ei oikeesti enää pärjättäis näin. Jos me kiireesti tarvittais rahaa, Holly selitti.

 - Mihin sä nyt pyrit tällä? Ootko sä kyllästyny tähän rahattomuuteen ja kaipaat sitä luksusta mitä sulla ennen oli elämässä? Jack kysyi ivallisesti.

 - Älä oo ilkee. Koska mä saan tavata sun vanhempasi?

- No joskus. Mikä kiire tässä on? Ei me tarvita ketään muita, Jack tokaisi.

- Ootko sä vakavissas mun kanssa? Vai etkö sä nää aiheelliseksi esitellä mua sun vanhemmille kun ei tää kuitenkaan kestä? Holly kysyi kitkerästi.

- Mitä tää nyt on? Jack puuskahti.

 - Mä oon raskaana, mä haluun tietää aiotko sä hylätä mut?

 - Anteeksi mitä? Jack kysyi epäuskoisena.

- Mä odotan meidän vauvaa, oletko sä mukana tässä vai et? Holly sanoi ja nousi ja käveli takaisin alakertaan.

 Erilaiset ajatukset risteilivät Jackin päässä ja hän vain istui pari tuntia sanattomana sohvalla kunnes tajusi lähtä Hollyn perään.

Holly oli sammuttanut jo kaikki valot alakerrasta ja painunut pehkuihin sen merkiksi, että ei jaksanut puida tätä asiaa enää tänään vaan halusi antaa Jackin miettiä yön yli mitä mieltä asiasta oli.

***

 Jack istui mietteissään olohuoneen sohvalla. Holly oli kohta pitänyt jo kuukauden mykkäkoulua Jackille kun Jack ei osannut sanoa mitä oli mieltä heidän tulevaisuudestaan.

 Vauva. Se oli hemmetin iso juttu. Se ei ollut kuulunut Jackin suunnitelmiin. Ei nyt, eikä kenties koskaan. Mutta sellainen oli tulossa, halusi hän sitä tai ei.

 Ja hän ei varmana menisi kinuamaan vanhemmiltaan rahaa. Se olisi nöyryyttävää. Hän menisi siis töihin, johonkin urakka töihin ja palaisi sitten takaisin kun olisi kerännyt tarvittavat rahat siihen mitä vauvan tarvikkeisiin kului. Mutta Holly ei suostuisi ikinä olemaan yksin sitä aikaa. Sitten ajatuslamppu syttyi Jackin päähän. Hänen ei tarvitsi pyytää vanhemmiltaan rahaa, mutta muuten äiti voisi kyllä auttaa. Harmi vain, että se Theokin oli siellä.

Jack nousi ylös sohvalta ja meni käynnistämään tietokoneen. Hänen täytyisi vain löytää itselleen jokin työ, sitten kaikki olisi melkein hyvin.

***

 Viimeinkin, viikon etsinnän ja soittelun jälkeen Jack oli löytänyt kuukauden kestävän työn. Twinbrookissa alkaisi pian erään koulun tyhjennys ja purku hommat ja sinne tarvittiin lisää työvoimaa. Jack avasi varovasti heidän makuuhuoneensa oven ja katsoi nukkuiko Holly jo.

 Jack ei täysin ymmärtänyt sitä mitä raskaus teki naiselle. Holly oli koko ajan väsynyt ja pahoinvoipa ja erityisen kiukkuinen.

 - Holly, oletko hereillä?
Ei vastausta. Eipä tietenkään.
- Minä ajattelin, että nyt voisi olla hyvä aika viedä sinut tutustumaan äitiini, Jack aloitti ja yritti saada Hollyn taas puhumaan hänelle pitkän hiljaiselon jälkeen.

 Holly raotti varovasti toista silmäänsä ja silitteli rauhoittavasti vatsaansa.

 - Ajattelin, että jos jaksaisit niin voisimme samantien suunnata veneen kohti Bridgeporttia, Jack sanoi ja Holly nousi varovasti istumaan.

 - Todellako? Holly kysyi väsyneesti.
- Joo, jaksatko ohjata veneen sinne asti?

- Kyllä kait? Missä se Bridgeport oikein on? En ole kuullutkaan sellaisesta kaupungista, Holly kysyi ja silitteli edelleen vatsaansa jossa tuntui olevan pieni pyörremyrsky menossa.
- Onko sinulla karttaa täällä, osaisin ehkä näyttää siitä?

 Kun Jack oli näyttänyt Hollylle kartasta suunnilleen oikean paikan Holly oli epäillyt miestä.
- Eihän tuolla pitäisi olla mitään.
- Siinä olet aivan oikeassa, mutta siellä he asuvat.

 Holly oli vaitonainen koko matkan ajan ja Jack mietti miten kertoisi naiselle työstä mihin aikoi aamulla lähteä.
Ehkä olisi helpointa olla kertomatta? Holly ei ikinä suostuisi jäämään yksin hänen vanhempiensa luokse jos tietäisi.

 Oli myöhäinen yö kun he lähestyivät Bridgeporttia.

 - Tämä se on. Jaksatko kävellä jokusen kilometrin? Jack kysyi kun he pääsivät laiturille.

 - Joo, oletko varma, että he asuvat täällä? Holly kysyi epäilevästi.
- Aivan varma.

Tunnin käveltyään Holly huokaisi.
- Asuvatko he vielä kaukana?

 - Eivät, he asuvat tuolla, Jack sanoi ja osoitti sillan yli pientä sinistä tönöä.

 Yht'äkkiä Holly tunsi miten häntä rupesi jännittämään kamalasti. Mitähän Jackin vanhemmat ajattelivat hänestä? Hehän olivat menneet salaa naimisiin ja nyt hän oli raskaana.

 Jack koputti rivakasti vanhan talon ovea.

 Holly tunsi miten hänen vatsassaan kiersi jännityksestä.

 Theo heräsi koputukseen ovelta ja oli hämillään. Kuka siellä olisi?

 Hän nousi varovasti sängystä ettei herättäisi Seniaa.

Hän avasi varovasti oven ja yllättyi suuresti kun Jack asteli sisään nuori nainen käsivarressaan.

 - Tässä on vaimoni Holly, me tultiin käymään, onko se ok? Jack kysyi uhmakkaasti.

 - Vaimosi? Theo kysyi järkyttyneenä.

 - Niin, onko se joku ongelma? Saadaanko jäädä?
Hollyä hävetti suunnattomasti Jackin käytös, mutta hän ei uskaltanut sanoa mitään.

 - Tietenkin te saatte jäädä, Theo sanoi äkkiä.

Theo jätti nuoret seisomaan ja kiirehti hänen ja Senian makuuhuoneeseen.

- Senia, herää! Hän sanoi ja ravisti varmuuden vuoksi vähän vaimoaan.

- Theo mitä ihmettä? Senia kysyi tokkuraisena.

- Jack tuli. Joku nainen mukanaan, sanoi, että ovat naimisissa, Theo selitti sekavasti.
- Jack, naimisissa?
- Niin, tule nyt jooko.

Senia kömpi ylös sängystä ja raahusti itsensä miehen perässä nuorten luo.

 - Hei, äiti, Jack sanoi.

 Senia vain mulkaisi poikaansa ja asteli Hollyn luokse ja hymyili tälle lempeästi. Kumpikaan miehistä ei tajunnut, että tuota nuorta tyttöä taisi jännittää aivan kamalasti ja kumpikaan ei huomionnut tätä tämän tarvimalla tavalla.
- Hei, minä olen Jackin äiti. Te olette siis menneet naimisiin? Holly nyökkäsi ujona vastauksen.

 - Me saadaan lapsi, Jack sanoi ja Senia huokaisi.

 - Taidat olla väsynyt. Me voimme jutella huomenna lisää. Tule annan sinulle pyyhkeen niin voit käydä suihkussa sillä välin laitan teille pedin valmiiksi, Senia puhui Hollylle eikä kiinnittänyt poikaansa mitään huomiota.

 Holly hymyili pienesti Jackin äidille ja nosti Jackin kantaman repun maasta.

 Senia näytti Hollylle vessan ja Holly huokaisi helpotuksesta kun sai oven kiinni ja sai olla hetken yksin.

***

 - Jack, mitä sinun päässäsi oikein liikkuu? Senia tivasi heti kun Holly oli laittanut vessan oven kiinni.

 - Miten niin äiti?
- Kauanko olette edes tunteneet? Naimisiin? Ja nyt jo lapsi, tiedätkö mikä vastuu siinä on?
- Olet oikeassa, mutta se on minun virheeni. Kait sinä autat? Hollyllä ei ole äitiä ja isää kehen tukeutua.

 - Tottakai me autamme, mutta Jack mikset ole soittanut?
- Tiedät kyllä, Jack mutisi.
- Kasva jo aikuiseksi. Älä vain sano, että teit tämän kaiken kiukutellaksesi meille.
- No en tietenkään, Jack vastasi vaikka tiesi, että äidin sanoissa oli vähän perää.

Theo katsoi hämmentyneenä vaimoaan ja poikaansa. Hän oli juuri ja juuri sisäistänyt sen, että hänellä oli poika ja nyt hänelle oli tulossa jo lapsenlapsi. Miten siihen pitäisi suhtautua?

 Kun vessan ovi aukeni kaikki hiljentyivät.

Holly tuli epävarmasti toisten luokse eikä sanonut mitään.

 Senia käveli levitettävän vuoteen luo ja veti sen alas.

 - Jutellaan huomenna lisää.

 - Hyvää yötä, Senia ja Theo sanoivat ja hävisivät omaan makuuhuoneeseensa.

Hiljaisuuden vallitessa Holly ja Jack kömpivät heille laitettuun vuoteeseen.

 Kuin turvaa hakeakseen Holly käpertyi pitkästä aikaa Jackiin kiinni.

 - Hyvää yötä, Jack kuiskasi, mutta Holly ei vastannut. Jack tiesi, että Holly oli vihainen.

***

 Aikaisin aamulla Jack heräsi ja nousi hyvin hiljaa sängystä ylös ja puki äkkiä vaatteet yllensä.

 Hän raotti varovasti vanhempiensa huoneen ovea ja pujahti sisään ja tarkkaili huonetta.

 Kirjahyllystä hän löysi etsimänsä. Auton avaimet. Valitettavasti hän ei löytänyt äitinsä auton avaimia, mutta samakai se oli minkä auton hän ottaisi.

Jack sulki varovaisesti huoneen oven ja pujahti ulos talosta.
Theo havahtui hereille ulko-oven sulkeutuessa.

 - Mitä luulet tekeväsi? Theo murahti kun saavutti poikansa.

 - Lainaan autoasi, palautan sen kyllä.
- Mihin olet menossa? Theo tivasi.
- Töihin. Palaan kuukauden päästä.

 - Et sinä voi noin vain lähteä. Tule heti takaisin.
- Sinähän lupasit auttaa? Jack vastasi.
- Niin, mutta et saa autoani.

 - Minä en halua rahojasi. Pitäkää Hollystä huoli siihen asti, että tulen takaisin.
- Et kyllä lähde nyt! Theo huudahti.
- Lähden. Aiotko tehdä rikosilmoituksen, isä? Jack sanoi ivallisesti.

 - Odota nyt hetki. Jutelleen, Theo sanoi hätäisesti, mutta Jack läväytti vain auton oven kiinni.

- Hitto, Theo tiuskaisi kun Jack ajoi tiehensä.

 Theo kun tuli takaisin sisään Holly oli herännyt ja katsoi paniikissa ympärilleen.

 - Missä Jack on? Holly kysyi kauhuissaan.

 Theo tunsi itsensä vaivaantuneeksi.
- Tule, jutellaan vähän, Theo vastasi ja meni sohvalle istumaan.

 - Jack lähti johonkin. En tiedä minne, jonnekkin töihin. Sanoi tulevansa kuukauden päästä takaisin.

 - Kuukauden? Holly sanoi tyrmistyneenä.
- Niin, olen pahoillani. Mutta älä ole huolissasi. Voit hyvin olla täällä meillä. Me kyllä autamme sinua kaikessa mitä tarvitset.

 - Mutta eihän Jack voi jättää minua tänne kertomatta? Holly yritti.

 - Olen pahoillani. Te olette vielä niin nuoria, hän ei luultavasti ajatellut yhtään.

 - Mutta enhän minä voi tänne jäädä, en edes tunne teitä.

Silloin Senia tuli ulos makuuhuoneesta. Hän oli kuullut osan keskustelusta.
- Kyllä voit ja jäät. Sinä kuulut nyt perheeseen.

 Senia istahti myös sohvalle ja jatkoi.
- Oletteko te käynneet lääkärissä?

- Emme. Me emme ole keskustelleet mistään, Holly sanoi.

- Siinä tapauksessa voisimme ensimmäiseksi mennä käymään lääkärissä, vai mitä sanot? Matkalla voit kertoa meille kaiken, Senia sanoi lempeästi.

***

 Viikot kuluivat yllättävän kovaa vauhtia ja Senia yritti auttaa Hollyä kaikessa missä pystyi. He kävivät yhdessä läpi käytännön asioita ja Senia kertoi Hollylle mihin kaikkeen tämän pitäisi varautua kun tämä saisi lapset. Aivan oikein lapset, lääkärillä oli ollut pieni yllätys Hollylle.
Hollyn maha kasvoi kovaa vauhtia ja Holly näytti pelottavasti siltä kuin olisi viimeisillään vaikka raskautta oli jäljellä vielä pitkälle.

 Senia pelkäsi, että Holly masentuisi pian jos Jack ei kohta palaisi takaisin. Mies ei ollut edes soittanut kertaakaan.

 Holly makasi lattialla ison vatsansa kanssa ja katseli telkkarista synnytysohjelmia, jotka eivät olleet Senian mielestä kyllä hyväksi naiselle. Ne lietsoivat synnytys pelkoa.

 Välillä Holly vaikutti niin masentuneelta, että Senia tunsi syvää suuttumusta poikaansa kohtaan.

***

 - Mitä jos Jack ei palaa ollenkaa? Holly totesi eräänä päivänä anopilleen.

- Kyllä hän palaa. Minä vaikka haen hänet takaisin, jos se on siitä kiinni, Senia vakuutti, kun Hollyn silmät alkoivat kyynelehtiä.

 - Älä murehdi. Kaikki menee hyvin, me autamme sinua ihan kaikessa. Sinun ei tarvitse olla yksin.

- Niin kait, Holly vastasi vaisusti ja peloissaan.

***

 Kaksi kuukautta kun oli kulunut Holly seisoi pihalla ja katseli tyhjyyteen.

 - Ei hän tule, Holly kuiskasi ajatuksensa ilmaan.

 - Emme me tarvitse häntä. Pärjäämme hyvin nelisinkin, eikö vain? Holly selitti vatsalleen.
Auto ajoi pihaan samalla hetkellä, mutta Holly ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Theo palasi varmaan työmatkaltaan.

 Holly säpsähti kun tunsi kädet ympärillään.

 - Tulin takaisin, Jack kuiskasi Hollyn korvaan ja silitti hellästi tämän vatsaa. Siitä Holly kavahti.

 - Kuinka kehtaat! Näpit irti minusta!

 - Mitä? Jack älähti ällistyneenä.

- Olet kuukausi tolkulla poissa ilmoittamatta itsestäsi mitään ja sitten tulet takaisin niin kuin ei mitään.

 - Anteeksi. Minä hommasin meille rahaa. Nyt meillä on rahaa pinnasänkyyn, syöttotuoliin ja kaikkeen sellaiseen.

- Sinä jätit minut taas sanomatta mitään!

 - Anna anteeksi. Minun täytyi miettiä tätä. Mutta nyt olen varma, haluan varmasti sinut ja meidän lapsemme, Jack selitti takellellen.

 - Lapsemme, Holly naurahti kolkosti.
- Mitä nyt? Jack kysyi ihmeissään.

 - Ei mitään, Holly sanoi kun huomasi, että Senia oli tulossa heitä kohti.

 - Kuinka kehtaat? Senia tiuskaisi ja läpsäytti poikaansa.

- Äiti? Jack sanoi ymmällään. Senia ei ollut ikinä lyönyt poikaansa.

Senian päästellessä mitä mieltä oli pojastaan Holly tunsi ensimmäistä kertaa kunnon potkuja vatsassaan ja naurahti iloisesti.
Isi tuli kotiin, Holly sanoi mielessään ja painoi kätensä vatsalleen.

 Holly jätti Senian ja Jackin pihalle sanailemaan ja laahusti itse sisälle taloon ilon kyyneleet silmissään.

 Kymmenen minuutin päästä äiti ja poikakin siirtyivät sisälle.

 - Huomenna mennään kotiin, Jack ilmoitti ja kömpi sängylle vaimonsa luokse, joka Jackin yllätykseksi painautui hänen syliinsä.

***

Parin kuukauden päästä

 Holly nousi äkkiä ylös sohvalta.

 - Mikä nyt tuli? Jack kysyi huolissaan.
- Meidän täytyy päästä sairalaan tänään, Holly vinkaisi tuskaisesti ja Jack hypähti heti ylös.

 - Tänäänkö? Nytkö se todella tapahtuu? Jack kysyi kauhuissaan.

 - Joo, oletko valmis?

 - Olen, olen, Jack sanoi ja kavoi äkkiä puhelimen taskustaan.
- Hei, äiti. Tarvitsemme heti kyydin sairaalaan, hetki on käsillä.

 - Theo lähtee heti hakemaan teitä, Senia vastasi ja yski puhelimeen.
- Mitä, ei! Tule sinä.
- Jack, olen kuumeessa. En voi tartuttaa Hollyä tuossa tilassa, Theo lähtee heti.

 - Mutta äiti.
- Jack, rauhoitu. Sinusta tulee pian isä. Ehkä sitten voisit ymmärtää miltä Theosta tuntuu kun olet niin kylmä häntä kohtaan, Senia vastasi ja sulki puhelimen.

Musta urheiluauto kaahasi pian satamaan.

 Theo kun saapui paikalle Hollyllä oli supistukset menossa.

 - Ollaanko täällä valmiita. Mennään sitten, Theo sanoi kauhusta jäykille nuorille.

~

Musta tuntuu, että tää on ihan super pitkä osa. :D Ainakin tän tekemiseen kului tosi paljon aikaa. Teksti saattaa olla todella tönkköä paikoitellen koska kirjoitin tämän melkein yhtä putkeen ja kyllästymisen merkkejä näkyi paikoitellen.
Ensi osassa vielä tätä perhettä, mutta sitten siirrytään taas toiseen perheeseen.