sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

13. Perhe Walker

 - Minä lähden nyt.
 - Aja varovasti, Carla sanoi ja nousi suukottamaan miestään.
 - Oletko nyt varmasti aivan varma. Hän on kuulemma aika hankala tapaus, Tyler sanoi ja virnisti poikamaisesti vaimolleen.
 - Olen sata prosenttisen varma. Meistä tulee vanhemmat hänelle, halusi hän sitä tai ei, Carla sanoi vakavana.
- Ja sinä et halua vauvaa? Tyler varmisti.
- Ei, en minä halua. Hän on varmasti täydellinen, Carla vastasi ja sipaisi Tylerin poskea hellästi.
- Nähdään illalla, mies sanoi ja lähti.
 Sillä välin kun Tyler lähti hakemaan heidän taloutensa uutta perheenjäsentä Carla päätti valmistaa heille aikansa kuluksi ruokaa. Kaiken piti olla tip top kun Mack saapuisi. 
 Alku olisi varmasti hankala, mutta Carla oli varma, että he selviytyisivät.
 Hän ei ehkä voinut saada omia lapsia, mutta hän voisi auttaa jotakuta kellä ei ollut vanhempia. Mack oli kolmetoista vuotias poika, joka oli jäänyt oravanpyörään. Nuori kapinallinen poika, jota kukaan ei ollut halunnut vaivoikseen, eikä poika halunnut kenenkään vaivoiksi. No se oli valitetavaa Mackin kannalta nimittäin Carla oli päättänyt antaa itsepäiselle pojalle kodin. Halusi tämä sitä tai ei. Sosiaaliviranomaiset olivat suostuneet allekirjoittamaan adoptiopaperit melkein heti kun Tyler ja Carla olivat kävelleet toimistoon. Pojasta oli ilmeisesti ollut jonkun verran haittaa.
 Siivottuaan talon ja järjesteltyään Mackin tulevan huoneen Carla kuuli kun auto ajoi pihaan.
 - Hei, Carla sanoi kun näki nuoren miehenalun oven suussa.
 Mack katsoi avuttomana ympärilleen ja totesi, ettei hänellä olisi pakotietä. Paikka oli kaukana kaikesta. Hän ei olisi ikinä uskonut, että kukaan enää adoptoisi häntä kaikkien näiden vuosien jälkeen.
- Teillä on varmaan nälkä. Tulkaa syömään, Carla sanoi reippaasti. 
Mack käveli mitään sanomatta Tylerin perässä keittiöön.
 Mack tuijotti hetken ruokalautasta edessään ja rupesi mättämään spagettia sitten suuhunsa. Hän olisi ihan vain kapinamielessä voinut kieltäytyä syömisestä jos hänellä ei olisi ollut niin kamala nälkä.
 Hän tunsi miten tuo mies, Tyler hänen nimensä kai oli katsoi häntä tarkkaavaisesti. Nuo kaksi ventovierasta ihmistä olivat kai lainmukaan nyt hänen viralliset vanhempansa. Hän tulisi siis joskus perimään heidät. Mack ei alkuunsakkaan ymmärtänyt miksi nuo kaksi ihmistä olivat halunneet adoptoida hänet eikä ketään pientä "suloista" vauvaa niin kuin kaikki muut.
 Ruuan jälkeen Tyler esitteli Mackille taloa.
- Tämä on sinun huoneesi.
- Ok, Mack vain vastasi.
 - Jä tämä tulee olemaan koulusi, Tyler virnisteli kun he pääsivät alakerran suurimpaan huoneeseen.
 - Siis kotikoulu vai? Etkai oo tosissasi? Mack kysyi kireänä.
- Jep. Opiskelet meidän kanssa täällä. Eräs ystäväni opettaa sinulle äidinkieltä, hän on kirjailija. Muuten me opetamme sinua täällä. Kerran kuussa viemme sinut Oasis Landingin yläkoululle suorittamaan kokeita.
 - Just. Huippu juttu, Mack sanoi kuivasti. Hänen olisi päästävä nopeasti pois täältä.
Kierroksen jälkeen Tyler jätti Mackin omiin oloihinsa sopeutumaan joksikin aikaa uuteen järjestelyyn.
 Mack seisoi ja tuijotti ainoaa tavarapussukkaansa minkä oli tuonut mukanaan. Hän ei jäisi tänne. Kyllä tuo liian täydellinen pariskunta palauttaisi hänet tuota pikaa takaisin lastenkotiin.
 Hän ravitseli spraypulloa ja suihkautti ensimmäisen suihkeen juuri tapetoidulle seinälle.
 Katsotaan miten kauan tuo pariskunta jaksaisi häntä. Ennätys hänen holhoojillaan oli viikko. Kukaan ei ollut kestänyt kauempaa.
 Hän laski spraypullot maahan kun kuuli koputuksen ovelta.
- Niin, hän tokaisi.
 Carla katsahti ensimmäisenä seinään, mutta ei sanonut mitään. Ei edes rypistänyt kulmiaan.
- Tulin kysymään, että haluatko vielä syödä jotain ennen nukkumaan menoa?
 - Ei ole nälkä, Mack tokaisi.
 - Ai, no hyvää yötä sitten. Käydään huomenna ostamassa sinulle piirrustuspaperia. Sinä olet aika lahjakas, Carla sanoi ja katseli tähteä seinässä.
 Mack katsoi hölmistyneenä ovelle. Nainen ei ollut edes korottanut ääntään. Sanonut vain, että pitää ostaa piirrustuspaperia.
 - Älä valvo liian myöhään, Carla sanoi vielä ja sulki oven.
Mack ei tiennyt  mitä tekisi joten sammutti suosiolla valot ja kömpi uuteen sänkyynsä. Ihan ihme pariskunta hän tuumi ennen nukahtamistaan.

~

5 kommenttia:

  1. Höh, joko osa loppu? :<
    Oisin voinu lukee pidempäänkin :D
    Mutta joo, tosi kiva osa. Mitenköhän Mack tulee sopeutumaan..? ;)

    VastaaPoista
  2. Jotenkin musta tuntuu, että Mack tulee viihtyy Carlan ja Tylerin kanssa. ^^

    VastaaPoista
  3. Mack näyttää todella mielenkiintoiselta hahmolta. Kyllä hän varmasti sopeutuu. Niin vahvasti siltä vaikuttaa. Taitaapa kavereitakin löytyä... On hahmoillasi kiinnostavia taustoja ja tarinoita. Mitenköhän jatkuu?

    VastaaPoista
  4. Jeee, Walkereita! 8)
    Carla on niin söpö x) Naurahdin ääneen, kun se sanoi, että pitäisi ostaa piirrustuspaperia :D Kuulostaa jotenkin niin suloiselta :D
    Oh, Mack on mielenkiintoinen hahmo! Varmasti hämmentävä hetki, kun Carla ei suuttunut, vaikka toinen yritti varta vasten kapinoida :D
    Tykkäsin tästä(kin) osasta ihan kamalasti! 8) Jatkoa odotellen!

    VastaaPoista
  5. Kiitos kaikille kommentoinnista:)

    Halusin vähän lisää teinejä tähän tarinaan ja loin Mackin. Teineistä saa varmasti paljon kirjoitettavaa tulevaiduusessa. :3

    VastaaPoista