12. Perhe Muldoon

- Tämäkö se nyt on? Jack kysyi kireänä ja koitti oven kahvaa.

- Se on lukossa, nuorukainen murahti väsyneenä.

- Älä yhtään murahtele siinä. Minulla on avain mukana. Koita nyt, Senia sanoi ja tyrkkäsi avaimen Jackin kouraan.

 - Auki on. Onko mitään järkee kantaa kahdeksaatoista vuotta jotain ruosteista avainta mukana? Jack kysyi pilkallisesti.

- Minä tiesin aina, että aion palata takaisin. En vain tiennyt koska, Senia vastasi.

 Jack painoi valokatkaisijaa ja hämmästyi kun pieneen nuhjuiseen mökkiin syttyi valot.

- No ei oo kummonen. Miksi me tultiin tänne?

 - Tämä on kotini. Minä vartuin täällä, Senia vastasi.

 - Ei millään pahalla, mutta tää paikka on ihan karsee. Täällä ei oo mitään, Jack totesi ja käveli vastapäiseen huoneeseen.

 Senia katsoi varovasti ympärilleen ja tunsi tutun kaipuun rinnassaan. Vihdoinkin täällä.

- Me olimme köyhiä. Asuin isoäitini kanssa täällä, Senia totesi.

 - No en kyllä tajuu miks halusit palata tänne. Ensisilmäyksellä sanoisin, että tää kaupunki on ihan kuollut mesta, mutta tää mökki on kyllä vielä kuolleempi ku tää kaupunki.

- En uskonutkaan, että ymmärtäisit. Mutta Jack, minä olen päättänyt jäädä tänne. Täällä minun juureni ovat.

 - Äiti, kait sä tajuut, että mä oon nyt kahdeksantoista ja mun ei oo enää pakko asua sun kanssa. Mä en aio jäädä tänne takapajulaan.

 - Kyllä minä sen tajuan Jack. Tiedän, että sinulla on kova kiire maailmalle. Mutta usko minua, että oman polun löytäminen voi tehdä joskus todella kipeää, Senia vastasi huokaisten.

 - Ja minä haluan, että sinulle on paikka mihin palata kun huomaat, että tarvitset äitiä, nainen jatkoi.

- Äiti! Mä oon jo aikuinen. Saat mut kuulostamaan ihan pikkupojalta. Ja oletko sä päättänyt lopettaa pakosalla olon? Joko sä voit kertoa mulle miksi me aina ollaan vaihdettu kaupunkia niin nopeasti?

 - Sinä olet aina minun pieni poikani. Ja kyllä, pakosalla olo loppuu tähän ja ei, en aio kertoa sinulle syytä. Luota minuun, se kaikki oli sinun parhaaksesi.

- Okei, selvä. Mä taidan nyt kömpiä tonne homeiseen petiin nukkumaan, Jack totesi ja jätti äitinsä seisomaan talon ainoaan makuuhuoneeseen.

 Oven kolahdettua kiinni Jack katseli nyrpeänä ympärilleen. Kamala läävä, nuorukainen mietti.

 Jack sammutti valot ja kiipesi vanhaan parvisänkyyn.

 Hän ei todellakaan tienyt mitä hänen äitinsä päässä liikkui.

 Viereisessä huoneessa Senia vaihtoi yöpaidan päälleen ja kömpi sänkyyn. Ehkä hän tänä yönä saisi nukuttua yönsä kunnolla ilman pelkoa siitä, että hänet löydettäisiin. Kaikki nämä vuodet hän oli paennut ja samalla yrittänyt kasvattaa kapinallista poikaa, joka ei suostunut asettumaan mihinkään malliin.

Senia hautasi päänsä tyynyyn ja tunsi pienen omantunnon pistoksen. Oli hänen syynsä, että tämä kaupunki oli palanut ja useat ihmiset menettäneet läheisensä.

 Aamu nousi Bridgeporttiin ja sitä mukaan kaupunkiin ajautui taas uusi kulkija.

 Theo katseli hämmentyneenä ympärilleen ja ei ollut aivan varma miksi oli ajanut tänne. Kait se johtui siitä, että hänen isänsä oli vihdoin kuollut ja oli aika saada kaikki päätökseen. Ehkä tämän käynnin jälkeen hän pystyisi unohtamaan kipeät muistot menneisyydestä?

 Hän asteli matalat portaat ylös ja käänsi nupista. Ovi oli auki. Sepäs erikoista, mies tuumi.

 Kuin lamautuneena hän katsoi eteensä. Kaikki oli ihan niin kuin silloin joskus. Hän jopa melkein pystyi haistamaan naisen tuoksun. No sehän oli tietysti pelkkää kuvitelmaa, tiesihän Theo sen. 

 - Mikäs hiton hiippari sä oot? Jack tiuskaisi kysymyksen, hän oli erittäin äreä koska hän oli herännyt kesken uniensa.

 - Anteeksi. En ajatellut, että täällä asuisi ketään, Theo vastasi hämillään.

- Sokeako sitten olet? Etkö nähnyt autoa pihassa? No taitaa ikä painaa, Jack sanoi pilkallisesti.

 - Jack, mitä siellä tapahtuu? Senia kysyi astuessaan huoneesta ulos.

 - No tää äijä vaan käpytteli tänne sisään, Jack tokaisi.

 - Jack! Ei vieraille puhuta tuolla tavalla, Senia sanoi nuhtelevasti ja Theo kääntyi hämmentyneenä naisen suuntaan.

 Senia tunsi miten kylmät väreet menivät pitkin hänen kehoansa kun mies tuijotti häntä kuin olisi nähnyt aaveen.

 - Theo? Sinäkö se olet? Senia kysyi varovasti.

 - Senia? Minä luulin, että olet kuollut.

 - Kuollut? Miksi sä niin luulit? Ja kuka hitto sä oikeen olet? Jack tiuskaisi.

Theo katsoi muualle ja Senia katsoi vaivaantuneena poikaansa.

- Theo, on eräs tuttu menneisyydestäni.

- Eräs tuttu? Jack toisti.

 Senia ei vastannut pojalleen mitään vaan astui lähemmäs edessään seisovaa miestä.

 - Mi-minä luulin, etten näkisi sinua enää, Senia sanoi miltein kuiskaten.

- Niin minäkin, mies vastasi hölmistyneenä.

 Jack katsoi silmät pyöreinä kun hänen äitinsä sujahti tuon ventovieraan miehen syleilyyn.

 - Äiti! Voitko nyt vähän selittää? Jack vaati kiivaasti.

 - Äiti, Theo toisti vakavana.

- Niin, Senia vastasi hiljaa.

- Onko, onko hän? Theo takelteli.

 - On, Senia kuiskasi ja katsoi varovasti poikaansa, joka oli hyvää vauhtia menettämässä malttiaan, joka oli tunnetusti lyhyt.

 - Mitä ihmettä täällä tapahtuu? Jack kivahti.

 Theo kääntyi ja katsoi tarkemmin vieressään seisovaa pojankloppia. Hän katsoi tarkasti jokaista piirettä jonka näki nuoressa miehessä.

 - Kulta, Senia sanoi varovasti ja katsoi poikaansa ja jatkoi sitten:

- Hän on isäsi.

- Anteeksi mitä? Väitätkö, että tuo mies on isäni?

 - Ei minun tarvitse väittää. Asia nyt vain on niin, Senia huokaisi.

 Yht' äkkiä Jack tunsi itsensä todella kiusaantuneeksi.

 - Tänkö takia sä raahasit mut tänne? Jack kysyi syyttävästi.

 - Mitä, en tietenkään, Senia henkäisi. 

- En tienyt, että tapaisin Theoa enää koskaan.

 Jack vilkaisi epäillen edessään seisovaa miestä.

 - Vähänkö sä olet vastuuton! Äiti oli tyyliin joku teini-ikäinen kun se sai mut, Jack sanoi syyttävästi.

 - Jack lopeta. Me olemme Theon kanssa ihan samanikäisiä. Kai me sitten olimme molemmat vastuuntunnottomia.

- Just. Kai sä tajuut, että mä en tarvi enää mitään isää. Joten turha yrittää mitään isä juttuja, Jack sanoi mulkaisten miestä.

~

Viimein uusi osa kaikkien työkiireitten keskellä.

Mitäs tykkäsitte tästä perheestä? Kaupungin salaisuudet alkavat pikkuhiljaa paljastua. :)