21. Perhe Window

 Sam naurahti kun saapui olohuoneeseen. Hän sammutti huutavan television ja katsahti sitten vielä virnuillen sohvalla röhnöttävään joukkoon.

 Teinit olivat nukahtaneet sylikkäin kesken elokuvan.

 Mitähän tuostakin tulisi, Sam pohti kävellessään yläkertaan.

 Sam koputti kerran ennen kuin astui Lanan huoneeseen sisään.

- Oletko pakannut jo?

- En! Enkä pakkaa, Lana ilmoitti nyyhkien.

- Meidän pitää kohta lähteä ennen kuin tulee pimeään. Laita nyt reppuun ne tavarat mitä tarvitset, koska muuten joudut olemaan pitkän aikaa ilman niitä.

 - En lähde, Lana uikutti selkä Samiin päin.

- Lana. Loma on ohi, kouluun on palattava halusit sinä sitä tai et.

 - Plää, plää. Minä haluan jäädä kotiin! Saahan Liamkin!

 - Kuule nyt pikkuinen. Meillä ei ole tarjota sinulle täällä opiskelu mahdollisuutta niin kuin Liamille. Sinun on pakko lähteä, koska emme voi kuljettaa sinua kouluun joka päivä täältä käsin. Aika menee nopeasti ja pian on taas loma ja pääset kotiin takaisin, Sam yritti selittää.

 - Aika ei todellakaan mene nopeasti siellä! Minä haluan jäädä kotiin!

- Niin, minä kyllä tiedän sen. Se vain ei valitettavasti käy. Laita nyt tavarat kasaan niin lähdetään.

 - Mutta isä.

- Ei auta. Meidän on nyt lähdettävä, Sam sanoi ja Lana purskahti itkuun.

 - No niin. Tule tänne, Sam sanoi ja Lana kapsahti Samin kaulaan.

 - En halua asua siellä, Lana nyyhkytti ja Sam yritti rauhoitella pikkutyttöä.

 Ovelta kuului koputus ja Mandy astui sisään.

- Lähdetäänkö?

- Äiti, Lana sanoi ääni vapisten ja yritti hakea sympatiaa.

***

 Illalla kun Sam, Mandy ja Ana olivat lähteneet viemää Lanaa sisäoppilaitokseen nuoret suuntasivat yhdessä luistelemaan Liamin kodin lähellä olevalle lammelle.

 - Iik! Jane kiljahti kun meinasi kaatua.

 - Varovasti! Mack huudahti ja luisteli äkkiä Janen luokse ennen kuin tämä kerkesi pyllähtää jäähän.

 - Ennätinpäs, Mack naurahti pidellen Janea käsistä.

 Jane tirskahti ja hymyili Mackille leveästi.

 - Kiitos, hän sanoi punastuen.

 Mack vain hymyili yhä pidellen Janea käsistä.

- Lähetäänkö? Liam tokaisi ennen kuin Jane ja Mack tekisivät lähempää tuttavuutta toisilleen.

- Öö, okei, Mack vastasi hölmistyneenä ja päästi irti tytön käsistä.

 Liam katsoi tuumivaisesti Janen ja Mackin perään kun heidän tiensä erosivat. Mack ja Jane asuivat sillan toisella puolella lähellä toisiaan kun taas Liam asui tällä puolella siltaa.

Liam ei tiennyt mitä ajatella kun Mack sovitti askeleensa Janen askeliin ja he kävelivät rinta rinnan tietä pitkin kotiansa kohti.

 Kotiin päästyään Liam suuntasi suoraa päätä kuumaan suihkuun.

 He ovat vain ystäviä. Tuosta ei ole kehkeytymästä mitään sen enempää, Liam tolkutti itselleen.

 Suihkun jälkeen Liam marssi huoneeseensa ja soitti Hayleylle.

 - Moikka.

- Liam! Mitä kuuluu? Haylen pirteä ääni kantautui puhelinlinjoja pitkin.

 - Hyvää entä itsellesi?

- Mulla on niin ikävä sua! Koska me nähää? Hayley sopersi.

- En tiiä. Mä asun edelleenkin täällä keskellä ei mitään, Liam vastasi.

- Mitä luulet, saatko sä kortin sitte ku täytät kuustoista? Hayley kysyi.

 - En. Ei mun porukoilla oo varaa sellaseen, Liam vastasi.

- Mhh. No sitten ku mä saan kortin, enkö mä voi tulla sinne?

 - Tietysti. Mutta siihen on vielä ihan sika pitkä aika.

 - No kerro mitä koulussa on tapahtunut? Liam jatkoi.

- Nääh. Ei mitään erikoista. Kuule, tehän käytte aina välillä täällä kaupungissa niin ilmota kun tuutte niin mä järjestän aikaa, että nähää.

- Sä oot varmasti koulussa sillo kun me tullaan kaupunkiin, Liam vastasi.

- No mä voin skipata yhen päivän! Ei ne voi mua erottaa kun äiti on tän paikan rehtori, Hayley naurahti.

- Totta. Ehkä mä voisin kysyy jos mä pääsisin joku päivä tulee kaupunkiin, Liam empi.

- Se olis ihanaa. Nyt äiti huutaa syömään. Soitatko sä taas pian?

- Joo, tietty, Liam vastasi.

- Mä rakastan sua.

- Jooh, moikka, Liam sanoi ja sulki puhelimen.

 Liam kuuli kun ulko-ovi kävi ja talon väki palasi takaisin kotiin. Hän huokaisi raskaasti ja rojahti vuoteeseensa.

 Liam sulki silmänsä ja yritti olla miettimättä sitä, että hän oli tyytymätön. Hän ei tienyt mitä ajatella Mackin ja Janen ehkä liian lähentyvästä ystävyydestä eikä hän tienyt mitä ajatella Hayleystä ja tämän rakkauden tunnustuksista.

***

 Viereisessä huoneessa Mandy yritti saada Anaa nukkumaan heikoin tuloksin.

Ja niin kuin muinakin öinä sen jälkeen kun Lana oli siirtynyt omaan huoneeseensa nukkumaan Ana päätyi vanhempiensa väliin näiden huoneeseen.

- Äiti, lue satu, Ana pyysi.

- Hys, Sam kuiskasi ja veti pikkutytön paremmin syliinsä.

- Nyt nukutaan.

- Mutta isi.

- Ana, silmät kiinni tai menet omaan vuoteeseen, Sam sanoi ja Ana hiljeni heti.

Mandy raotti varovasti silmäänsä ja painoi pikaisen suudelman miehensä poskelle.

~

Tällänen mini osa taas vaihteeksi, mutta julkasin tän nyt ku en tiiä koska seuraavaksi pelaan kun ostin sen Sims 4:sen. :D

Henkilökohtaisesti tykkään ite ehkä kolmosesta enemmän. Mitäs muut on mieltä, jotka on pelannu sims 4? Kumpi on parempi kolmonen, nelonen vaiko kakkonen?

20. Perhe Pillow

 Seuraavana aamuna Jane lähti Leon mukana Walkereiden luo. Häntä jännitti kamalasti kun Leo käveli pulpettejen ohi "luokan" eteen  ja hän itse jäi poikien viereen istumaan. 

 Varovasti sivusilmällä hän katsahti poikia ja ajatteli, että normaali oloissa hän välttelisi juuri tuon tyyppisiä poikia. Molemmat pojat näyttivät siltä kun vetäisivät ongelmia puoleensa.

 Leo aloitti oppitunnin sillä, että esitteli nuoret toisilleen. Pojat eivät olleet hirveän kiinnostuneita uudesta tulokkaasta vaan sanoivat vaan terve kun Leo katsoi heitä moittivasti.

 Huoh, Jane ajatteli. Hänen olisi turha toivoa saavansa ystäviä täältäkään. No ei se mitään, kyllä hän pärjäisi. Oli pärjännyt tähän asti ilman ystäviä ja pärjäisi vastedeskin.

 Päivä tuntui loputtomalta. Vaikka Leon opetustyyli oli mielenkiintoinen ja Jane olisi jaksanut kuunnella vaikka kuinka paljon Leon selittäessä kirjallisuuden eri tyylilajeista, pojat vain veivät suurimman ilon opiskelusta. Melkein koko ajan jompi kumpi pojista esitti nenäkkään kysymyksen ja vuorotellen pojat totesivat, ettei asia kiinnostanut heitä ollenkaan.

 - Ryhdistäytykää nyt vähän pojat! Minulle on aivan sama kiinnostaako tämä asia teitä vai ei, mutta te tarvitsette yleissivistystä. Miten meinaatte koskaan päästä opiskelemaan mihinkään, jos ette tiedä mistään mitään? Leo pauhasi nuorille.

 - Ehkä mä en lähde opiskelemaan mihinkään vaan jään hoitelemaan tänne hevosia lopuksi elämäkseni, Mack heitti ja Liam tirskahti vieressä hyvälle vastaukselle.

 Mitä idiootteja, Jane pohti.

- Vai niin. Pitääkin sitten sanoa Tylerille, että sinä olet niin kiinnostunut hevosten hoidosta. Ehkä hän suostuu lisäämään sinulle töitä tallilla, Leo vastasi virnistäen kun Mackin hymy hyytyi, Mack tiesi varsin hyvin, että jos Leo mainitsisi asiasta hän todella saisi viettää seuraavat viikot siivoamassa lantaa talleista. Ja oikeasti hän inhosi joka hetkeä tallilla.

***

Carla oli tullut lapsineen kyläilemään Pillowien luona. Jane oli linnoittautunut huoneeseensa heti kun Melissa oli kertonut perheen tulosta. Jane oli asunut nyt viikon Melissan ja Leon luona ja oli nauttinut joka hetkestä, paitsi koulusta. Mack ja Liam olivat ääliöitä, sitä mieltä hän oli. He yrittivät parhaansa mukaan tehdä tunneista hankalia aina kuin mahdollista paitsi silloin kun Tyler opetti heitä.

 Mack ei ollut yhtään sen innostuneempi vierailusta kuin Janekaan, joten hän puolestaan oli linnoittautunut pihalle aikuisten seuraan.

 - Mack, voisitko nyt mennä pitämään seuraa vaikka Janelle. Minä haluaisin jutella Melissan kanssa rauhassa, Carla kehotti kun he olivat puolituntia istuneet pihalla.

 - Voinko mennä kotiin? Mack mankui ja laski Janeten maahan.
- Et, kotona ehdit nysvätä muutenkin ihan tarpeeksi. Mene nyt tekemään tuttavuutta Janen kanssa ja ole ihmisiksi, Carla käski ja Mack laahautui sisälle suumutrussa.

Mack koputti kerran oveen ja astui sitten sisään.
- Terve.

Jane nousi kuin salamana istumaan eikä katsonutkaan Mackiin päin.

 - Miksi tulit tänne? Jane töksäytti,
- Käskivät tulla pitämään seuraa, Mack vastasi ja tuijotti tyttöä.

 - Jaa, Jane vastasi ja vältteli edelleen pojan katsetta.

 Mack käveli tuolille Janea vastapäätä ja tokaisi:
- No, miltä tuntuu olla adoptoitu?

 Jane kurtisti kulmiaan ja katsoi viimein Mackiin.
- Mitä se sinulle kuuluu?

 - Ei mitään. Mutkin on adoptoitu, poika vastasi.
- Ai, silloinku olit pieni? Jane kysyi.
- Ei vaan melkein kaksi vuotta sitten.
- Ai, Jane vain sanoi.

- Lähetäänkö puistoon? Pyydän Liamin mukaan, Mack kysyi.

- No vaikka, Jane vastasi.

 Nuoret löysivät aikuiset yläkerrasta juoruamasta.

 - Saadaanko me lähteä puistoon. Pyytäisin Liamin mukaan? Mack kysyi Carlalta.
- Jaa-a, mitä sanot Mel?

 - Kyllä se käy, kunhan olette nätisti, Melissa vastasi.

 - Kuulitko Mack, ei sitten mitään temppuilua, Carla sanoi.

- Joo. Asia selvä.

***

 Ilta oli jo ehtinyt alkaa hämärtää kun nuoret pääsivät perille Liamin lähellä sijaitsevaan puistoon.

 - Kerro tarinasi, Liam ilmoitti Janelle, joka istui ihan hiljaa Mackin vieressä.

 Jane katsoi vaivaantuneena Mackiin.
- Kerro miten päädyit adoptoiduksi. Liamkin on asunut laitoksessa, hän ymmärtää kyllä.

 - Se ei ole kovin ihmeellinen tarina. Kun olin seitsemän vanhempani kuolivat lento-onnettomuudessa. Päädyin erääseen perhekotiin, jossa asuin muutaman vuoden ennen kuin sen pitäjät erosivat ja laittoivat minut ja muut lapset takaisin lastenkotiin. Vanhempani eivät pitäneet sukulaisiinsa mitään yhteyttä, joten en tiedä heistä mitään. Viranomaiset tulivat siihen tulokseen, että olisi järkevintä löytää minulle oikea perhe, mutta eihän kukaan halua isoa lasta itselleen, kaikki haluavat vauvoja niinpä asuin lastenkodissa muiden lasten kanssa, kunnes kaksi viikkoa sitten minulle ilmoitettiin, että minulle on löytynyt perhe, joka on valmis adoptoimaan minut itselleen.

 - Osaatko pitää salaisuuden? Liam kysyi äkkiä ja Jane nyökkäsi.
- Meistä kait tulee ystävät niin sinunkin on kait reilua kuulla meidän tarinamme, Liam sanoi ja kertoi värikkään elämänkertansa.

Jane henkäisi kun Liam lopetti.
- Olipa se hurjaa. Minä taidan olla onnekas.
- Jep, mutta meillä kaikilla on oma painolastimme. Meidän pitää, pitää yhtä, Liam ilmoitti.
Sen kuultuaan Jane ymmärsi näitä poikia jo vähän paremmin. He olivat kokeneet kovia.

Illan aikana nuoret tutustuivat toisiinsa paremmin ja huomasivat, että heillä riitti paljon juteltavaa. Yhdistihän heitä sama asia, he kaikki olivat asuneet jossakin laitoksessa.

 He huomasivat pian, että pystyivät kertomaan toisilleen kipeitäkin asioita menneisyydestä mitä eivät olleet ikinä kertoneet kenellekkään toiselle.

 Sinä iltana he kolme lupasivat toisilleen, että pitäisivät toistensa puolta, kävi miten kävi.

 Illan pimentyessä Jane huomasi, ettei häntä jännittänyt enää laisinkaan poikien seura ja hän uskalsi toivoa, että oli oikeasti saanut ensimmäiset oikeat ystävänsä. Vähän erilaiset mistä hän oli aina haaveilut, mutta Mack ja Liam kelpasivat ihan hyvin ystäviksi.

 - Mun pitää nyt lähtä kotiin, että oon siellä ennen ku Sam tulee takas töistä. Nähään huomenna, Liam ilmoitti.

 - Okei, moikka, Mack sanoi.
- Moikka, Janekin uskalsi sanoa pojalle, joka liukui kaidetta alas maantasalle.

- Jäädäänkö me vielä hetkeksi? Mack kysyi.
- Joo, jäädään vaan.

 Nuoret siirtyivät pomppukeinuun ja Mack kyseli miltä Janesta tuntui kun hän asui Leon ja Melissan luona.
- He ovat ihan mahtavia. En voisi toivoakkaan parempaa perhettä, Jane kertoi.

 - Tiesitkö, että Tyler on Melissan isoveli? Mack kysyi.

 - En. Vähän siistiä, Jane vastasi.
- Joo, me tullaan varmaan näkemään tosi usein, Mack kertoi.

 Askeleitten kopina keskeytti nuorten jutustelun.

 - Tiedättekös paljonko kello on? Leo kysyi tiukasti.

 Jane nousi äkkiä keinusta pois niin, että Mack pyllähti nurin maahan.
Posket punoittaen Jane pudisti päätään.
- No minä kerron. Kello on puoli yksi yöllä, Leo sanoi tiukkaan sävyyn.

- No niin. Mars autoon heti, Leo komensi.
- Minä voin kävellä, Mack sanoi nopeasti.
- Älä kuvittelekkaan. Hei autoon, molemmat, Leo käski.

***

 - Anteeksi, Jane sanoi vaisusti kun pääsi takaisin kotiin.

 - Haluan, että tiedät, että me olimme kovin huolissamme kun tajusimme, ettet ole vieläkään palannut.

 - Anteeksi. Me emme vain huomanneet ajankulua. Meillä oli niin paljon juteltavaa, Jane kertoi.

 - Älä vain liikaa ota vaikutteita pojista. Heillä on tapana koetella rajoja. Eiväthän he yrittäneet mitään? Leo kysyi huolissaan.

 - Eivät. He olivat todella mukavia. Meistä tuli ystäviä. Pystyn puhumaan heille ihan mistä vain, Jane kertoi.

 - Olen iloinen, jos olet saanut ystäviä, mutta muistathan olla varovainen heidän kanssaan? He ovat kuitenkin poikia.
- Tietenkin. Mutta he ovat oikeasti todella mukavia.
- Okei. Menehän sitten nukkumaan.

 - Öitä, Leo sanoi ja häipyi toimistoonsa.

 Jane meni vielä nopeasti käymään suihkussa ja mietti päiväänsä samalla.

 Kaikki oli täydellistä. Hän oli saanut vihdoin oman perheen ja kaupan päälle kaksi ystävää.
Mikään ei voisi olla paremmin.

Jane oli niin hurmioissaan kun meni nukkumaan, että unohti valotkin päälle.
Ensimmäistä kertaa elämässään hän  todella odotti "kouluun" menemistä.

~

Mitäs tykkäsitte?
Vähän teini-elämää saatiin tähänkin tarinaan.
Kysymys: kuka on suosikki teininne? Mack, Liam vaiko Jane?

:)