- Täällä te vaan istutte sisällä vaikka ulkona on niin ihana ilma.
- Siellä on liian kuuma, Jeff sanoi ja nojautui eteenpäin nähdäkseen paremmin tekstityksen elokuvasta.
- Meidän pitää tosiaan hankkia sinulle silmälasit.
- Minä näen ihan hyvin, poika vastusteli.
- Juupa joo.
Ulko-ovi kävi ja Ian asteli sisään.
Joanna säpsähti. Hänen pitäisi kerätä rohkeutensa nyt.
- Minulla on asiaa.
- Käykö, että syön ensin.
- Minun täytyy saada puhua kanssasi.
- Jutellaan yläkerrassa.
- Mikä on niin tärkeää? Ovatko lapset tehneet jotain?
- Ei. He ovat olleet oikein kiltisti.
- No mikä on?
- Minä aion muuttaa pois, Joanna ilmoitti ja veti henkeä.
- Anteeksi mitä? Ian kysyi järkyttyneenä sekä hieman ärtyneenä.
- Minä tarvitsen oman elämän. Olen ollut täällä nyt viisi vuotta.
- Eikö meidän perhe miellytä sinua? Ian kysyi loukkaantuneena.
- Tietenkin miellyttää. Minä rakastan sinun perhettäsi. Lapset ovat kuin omiani.
- No mistä sitten kiikastaa
- Juuri se. Tämä on minun työtäni. Minä en ikinä tule tapaamaan ketään jos jään tänne.
- Tapaamaan? Tarkoitatko jotakin miestä? Ian kysyi ja yritti säilyttää malttinsa. Joanna ei saisi nähdä kuinka pois tolaltaan hän oli tällä hetkellä.
- Minä haluan perheen. En sellaista mistä minä saan rahaa.
- Emmekö me riitä?
- Kuuntele itseäsi. Olet todella itsekäs. Minä olen lapsenvahti, siivooja, kokki sekä opettaja täällä. Olen töissä yötä päivää. En tarkoita, että se olisi kamalaa tai rasittavaa, mutta minulla ei ole henkilökohtaista elämää. Ei ystäviä, ei poikaystävää vain teidät.
- Ja sinäkö olet päätöksesi jo tehnyt? Ian tiuskaisi.
- Kyllä olen pahoillani, Joanna sanoi ja nousi.
- Minä tulen kaipaamaan teitä. Toivottavasti saan vielä soitella lapsille ja ehkä joskus tulla tapaamaan heitä.
- Samantien voisimme tehdä paperit yhteishuoltajuudesta ja sopia vuoroviikot, Ian sanoi sarkastisesti.
- Jutellaan huomenna lisää, Joanna sanoi ja katosi yläkertaan.
"Mitä minä teen?"
"En haluaisi lähteä, mutta pakkohan minun on se joskus tehtävä."
***
***
" Mitä minä teen? En voi menettää häntä. En näin. Miksi minä tiuskin hänelle?"
" En voi päästää häntä pois. Sitten kaikki olisi ohi. Olen ollut liian hidas. Olenko minä aivan tyhmä?"
"Suostuisikohan hän? Uskooko hän, että olen tosissani?"
"Mutta menetän kaiken jos en edes yritä."
***
- Joanna, Ian kuiskasi.
Ei vaikutusta, joten Ian toisti naisen nimen vähän kovempaa.
- Ian mitä ihmettä sinä teet täällä? Eikö asiasi olisi voinut odottaa huomiseen. Tämä on todella huono vuorokaudenaika keskustelulle.
- Tule tänne. Pyydän, Ian sanoi ja sytytti valot huoneeseen.
- Minä en voi päästää sinua menemään.
- Mehän puhuimme tästä jo.
- Sinä et ymmärrä. Minä en aio päästää sinua lähtemään, mies ilmoitti.
- Kuules nyt. Minä teen omat päätökseni, Joanna kivahti.
- Sinä et nyt kuuntele, Ian sanoi ja polvistui naisen eteen ja kaivoi taskuaan.
- Mitä sinä teet? Joanna kysyi järkyttyneenä.
- Minun olisi pitänyt tehdä tämä jo hyvin kauan sitten. Et edes tietä kuinka monta kertaa olen yrittänyt kerätä rohkeuteni ja jänistänyt.
- No niin. Tuletko siis vaimokseni? Otatko minut ja lapset omaksi perheeksesi? Minä nimittäin rakastan sinua kovasti ja haluan sinut minun perheeseeni.
- Ian. Kuinka kauniisti sanottu, Joanna sanoi ja nieleskeli kyyneleitä.
- Anna kätesi, mies pyysi ja nainen totteli.
- Se on äitini, Ian kertoi nousten takaisin ylös.
- Se on varmasti hyvin tärkeä sinulle.
- Ei niin tärkeä kuin sinä. Ymmärsinkö, että vastasit myöntävästi.
- Kyllä. Minäkin rakastan sinua. Rakastin varmaan jo ensimmäisen viikon jälkeen.
- Saanko siis suudella sinua? Ian kysyi.
- Saat.
~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti