40. Perhe Window/ Walker

 - Me voimme ottaa tytön jos haluat levätä rauhassa pitkän matkan jälkeen, Sam sanoi rikkoen hiljaisuuden.

 - Ei! Liam sanoi vähän liian kovaa.

 - Me autamme. Ihan missä tahansa asiassa, Sam sanoi.

- Me pärjäämme kyllä.

 - Sinun ei tarvitse yrittää pärjätä itse. Ei ole heikkous pyytää apua, ymmärrätkö?

 - Minähän tulin kotiin! Eikö se ole jo jotain? Liam tiuskaisi.

 - Tietenkin. Se on hyvä. On hyvä, että olet täällä.

 Sam katsoi vaitonaisena kun Liam käpertyi tyttö sylissään vanhalle sängylleen.

 - Onko sinulla nälkä? Voin tuoda ruokaa tännekkin?

 Liam huokaisi turhautuneena.

- Kaikki on hyvin. Haluan nyt vain olla rauhassa.

 - No minä tästä sitten menen.

- Kiitos.

***

 Tyler empi hetken pojan oven takana ennen kuin koputti siihen ja astui suoraan sisään.

 Poika oli valunut taas kotiin synkistelemään. Sitä oli tapahtunut usein viimeisen vuoden aikana. Mack tuli ja meni mitään ilmoittamatta. Välillä Mack oli saattanut olla jo pari päivää kotona ilman, että he olivat edes huomanneet sitä. Vain vanha auton rämä pihalla kertoi jonkun taas palanneen kotiin reissultaan.

 - Sinun pitäisi mennä, Tyler sanoi kun näki retkottavan kehon sängyllä.

- Aiotko häätää minut pois? laiska ääni vastasi.

 - En tietenkään. Sinun pitäisi mennä tapaamaan Liamia.

- Ei hän minua sinne halua, Mack vastasi käheällä äänellä.

 Tyler siirsi tuolin Mackin pedin viereen ja istui siihen.

- Varmasti haluaa.

 Mack vääntäytyi katsomaan isäänsä.

- Miksi? Miksi hän haluaisi minut sinne?

 - Sinusta tuntuu pahalta. Kuvittele siis miltä hänestä tuntuu? Hänestä on juuri tullut yksinhuoltaja isä. Sinä kaikista ihmisistä pystyt ehkä edes vähän ymmärtämään mitä hänen päässään liikkuu, Tyler sanoi.

 - Miten minä mitenkään pystyisin käsittämään mitä hänen päässään liikkuu?

- Sinä rakastit myös Janea, loppuun asti. Sitä paitsi, olet hänen ystävänsä.

- Ystävä, Mack sanoi ja remahti nauruun ja vajosi taas sänkynsä pohjalle.

***

 Mandy katsoi kun auton valot sammuivat pihassa ja joku astui autosta ulos.

 Mack pysähtyi oven eteen koputtamatta kun huomasi, että hänet oli jo huomattu.

 Mandy katsoi oven läpi väsyneitä miehen kasvoja ja avasi oven.

 - Hyvä kun tulit.

 - Onko? Pitäisikö minun sittenkin lähteä, Mack empi.

 - Ei missään tapauksessa. Hän on omassa huoneessaan.

 Mack kapusi portaat ylos ja hengitti syvään  Liamin oven takana ennen kuin kopputti oveen ja astui sisään kun kuuli jonkun tapaisen mutinan.

 Mackin sydäntä kuristi kun hän näki Liamin vaipanvaihto hommissa.

 - Alat olla aika hyvä tuossa.

 Liamin kädet pysähtyivät.

 - Mack?

- Minähän se.

 Liam otti tytön syliinsä ja kääntyi ympäri.

 - Mitä hittoa minä teen? Liam kysyi ja katsoi Mackia epätoivoisena.

- En tiedä, Mack vastasi totuuden mukaisesti.

 - Hän on söpö, Mack totesi kun ei osannut muutakaan sanoa.

 Liamin huulet nytkähtivät pitkästä aikaa ylöspäin.

- Sori kaveri, olet vähän liian vanha tälle tytölle.

 Sitten tuli taas hiljaista.

- Olen pahoillani kamu, Mack sanoi.

 - Niin minäkin, Liam kuiskasi.

 - Minä autan sinua, Mack ilmoitti äkkiä.

- Mitä? Liam hämmästyi.

- Sinun pitää palata töihin. Se on ensimmäinen askel.

- Kuule nyt. Minä olen isä, en voi jättää tyttöä.

 - Tiedän sen. Minä autan.

- Ai lastenhoidossa? Liam kysyi epäilevästi.

 - Juuri niin. Minä teen sen!

 Nyt Liam purskahti oikeasti nauruun.

 - Olen tosissani.  Me ollaan oltu ennenkin kämppikset. Minulla ei ole juuri nyt muutakaan tekemistä.

- Oletko hitto tosissasi? Liam kysyi vakavoittuneena.

- Olen.

~

Taas oli pitkä tauko, mutta tässä nyt uusi osa.