***
- Vihdoinkin kaikki tavarat ovat paikoillaan, Melissa huokaisi ja oikaisi pitkäkseen sohvalle.
- Vieläkö sinua harmittaa, että jouduimme purkamaan kotitalosi?
- Niin. Nyt tuntuu, ettei menneestä ole jäljellä enää mitään, Leo huokaisi.
Melissa nousi sohvalta ja käveli miehen luokse ja kumartui suutelemaan tätä.
- Nyt on aika luoda uusia muistoja. On aika päästää irti menneestä.
- Olet kai oikeassa.
- Piristy, meillä on kaikki hyvin. Käyn pyytämässä Ryanin nyt sisään.
- Ryan, aika tulla sisään.
- Ei vielä, poika huusi kaukalosta.
- Ei kun tule nyt. On aika mennä nukkumaan.
- Otatko jotain iltapalaa?
- Ei ole nälkä.
- Oletko varma, ettet syö?
- Joo, joo, Ryan huokaisi ja juoksi yläkertaan.
- Onko hän suuttunut jostain? Leo kysyi ihmeissään.
- Ei minun tietääkseni? Melissa ihmetteli.
Yläkerrassa Ryan harjasi tylsistyneenä hampaitaan. Hänestä tuntui, ettei hänen elämässään tapahtunut mitään mielenkiintoista. Opiskelua äidin ja isän kanssa ja aina välillä Tyler-enon luona vierailuja ja sitten taas kotona ihmettelyä.
Ryan jätti vaatteensa vessan lattialle lojumaan ja lampsi huoneeseensa.
- Haluatko, että luen iltasadun? Leo ehdotti ja Ryan vain huokaisi.
- Ei tarvitse. Osaanhan jo itsekin lukea.
- Hyvää yötä, Ryan sanoi ja painoi päänsä tyynyyn.
- Muistatko mikä päivä huomenna on? Melissa kysyi ja painautui Leon syliin kun he pääsivät makuuhuoneeseensa.
- Mikä? Onko huomenna jokin erikoinen päivä? Leo kysyi ja esitti kuin ei tietäisi.
- No meidän hääpäivämme, Melissa sanoi ja muiskautti suukon miehen poskelle.
- Ja minä kun aivan unohdin, Leo naurahti ja nosti Melissan ilmaan ja painoi tiukan suudelman tämän huulille.
- Sinä muistit, Melissa naurahti.
- Tietenkin, höpsö.
***
- Huomenta rakas, Leo kuiskasi nukkuvan vaimonsa korvaan.
- Mm, Melissa mutisi puoliksi hereillä.
- Hyvää hääpäivää rakas, heräähän jo.
- Oletko sinä suunnitellut jotain? Melissa kysyi noustessaan sängystä.
- Arvaa? Leo naurahti ja suuteli vaimoaan.
- Kerro jo, en kestä jännitystä.
- Tiedän. Ensiksi ajamme kaupunkiin koko perhe ja menemme elokuviin katsomaan jonkun lasten elokuvan ja sen jälkeen viemme Ryanin Tylerille ja sitten voimme olla kahden.
- Kuulostaa ihanalta, Melissa huokaisi.
- Joten pukeuduhan sitten niin pääsemme lähtemään, Leo naurahti ja suikkasi vielä suukon Melissalle.
- Olen valmis puolessa tunnissa, Melissa ilmoitti.
***
- Voi miten kaunis paikka, Melissa huudahti kun he viimein pääsivät viettämään kahdenkeskistä aikaansa.
- Oi, sinä olet tehnyt meille ruokaakin, Melissa sanoi haltioituneena.
- Välillä näinkin päin, Leo naurahti.
- Sinä olet ihana. Minä olen niin onnellinen, Melissa sanoi.
- Minä ajattelin, että voisimme lähteä ulkomaille talvella yhdessä koko perhe, Leo ehdotti.
- Se olisi ihanaa. Ryankin pääsisi vähän näkemään muutakin kun meidän kotia.
- Sitä minä vähän ajattelinkin, Leo vastasi.
Syötyään he istuivat sylikkäin ja nauttivat vain toistensa seurassa.
- Minä rakastan sinua, Melissa kuiskasi.
- Ja minä sinua, Leo vastasi hymyillen.
***
- Oletko varma, ettei tarvitse lähteä ajamaan lääkäriin?
- Ei, haluan vain pitkäkseni. Kyllä tämä menee ohi, Rose vakuutti.
Heki kun he pääsivät sisälle kotiinsa Rose kaatui vuoteeseen.
- Supisteleeko sinua? Nathan kysyi tullen Rosen perässä makuuhuoneeseen.
- Joo, mutta kyllä se menee kohta ohi, niin kuin aina.
- Minusta meidän kannattaisi lähteä sairaalaan.
- Mutta vielä on liian aikaista, Rose sopersi.
- Kulta, lähdetään nyt. Lääkärihän sanoi, että kaksoset saattavat syntyä etuajassa.
Nathanin sanottua lauseensa loppuun Rose voihkaisi kivusta.
- Nyt lähdetään. Minä vaikka kannan sinut jos ei muuten!
- Hyvä on, auta minut ylös, Rose voihkaisi uudestaan.
- Minua pelottaa, Rose tunnusti kun Nathan auttoi hänet ylös sängystä.
- Kaikki menee varmasti hyvin kunhan lähdemme nyt, ettet joudu synnyttämään autossa.
- Älä sano noin. Nyt minua pelottaa vielä enemmän.
- Minä olen kanssasi koko ajan. Sinun ei tarvitse pelätä.
~