28. Perhe Pillow/Window/Walker

Vuosi myöhemmin

Lukio oli saatu huippu arvosanoin päätökseen ja nyt Jane istui jännittyneenä opiskelija-asuntolan sängyllä ja jännitti kamalasti mitä tuleman piti. Leo, Melissa ja Ryan olivat palanneet hetki sitten kotiin ja jättäneet Janen yksinään aloittamaan itsenäistä elämää. Janea oli kauhistuttanut jo pelkkä ajatus kotoa muuttamisesta ja nyt täällä hän oli, vieraalla paikkakunnalla vieraitten ihmisten keskellä.

Ovi kävi ja nuori nainen asteli ovesta sisään.

- Oletkin jo tullut. Hauska tutustua, me sitten olemme huonetoverit seuraavat kolme vuotta?

- He- hei, Jane vastasi ujosti.

- Minä olen Hayley. Mitä ainetta sinä alat opiskelemaan?

Jane nousi varovasti sängystä ja asteli Hayleyn luokse.

- Minusta tulee opettaja.

- Kiva. Minä aion opiskella lääkäriksi. 

- Vau, se tietää paljon töitä, Jane henkäisi.

- Joo, ehkä voimme auttaa toisiamme opiskelussa? Hayley kysyi hymyillen.

- Se olisi mukavaa, Jane vastasi rentoutuen.

***

 Avattuaan huoneensa oven Mack heitti painavan kirjarepun lattialle ja tutkaili huonetta. Sillä välin kun hän oli ollut käymässä kirjakaupassa hänen tuleva huonekaverinsa oli käynyt purkamassa tavaransa ja taas lähtenyt. Mack ei ollut vielä tavannut koko miestä, he ilmeisesti kulkivat ristiin koko ajan. Samapa se, Mack ajatteli. He tulisivat näkemään toisiaan ihan tarpeeksi seuraavan parin vuoden aikana.

 Mack katseli uteliaana ympärilleen kunnes huomasi valokuvakehyksen seinällä.

 Hän pysähtyi yllättyneenä kuvan eteen ja rypisti kulmiaan.

- Ei voi olla totta, hänen huuliltaan pääsi urahdus.

 Oliko tuo Jane? Liamin Mack tunnisti heti, koska olivathan he käyneet samaa lukiota ja aina välillä törmänneet käytävillä. Jane näytti erilaiselta kuvissa kuin Mack oli muistanut. Onnellisemmalta.

 Mack kääntyi ja nojasi pöytää vasten mietteliäänä.

- Ja jengi on taas koossa, Mack naurahti ääneen sarkastisesti.

Eiväthän Liam ja Jane seurustelleet? Sehän olisi, no ei lainkaan sopivaa. Kaverien exiin ei vain koskettu. Mutta olivatko he ylipäätään Liamin kanssa enää kavereita? Kait mies sai tehdä mitä halusi? Hitto, tämähän tästä vielä puuttui, Mack ajatteli ärtyneenä.

***

 Hayley pysähtyi kuin seinään katsoessaan ovesta tullutta miestä. Hän tunsi järkytystä kun Jane kiljahti iloisen kuuloisena nähtyään sisääntulijan.

 - Ei ole totta! Mitä sinä täällä teet! Jane huudahti.

 - Tulin opiskelemaan, yllätyitkö? Liam sanoi leveästi hymyillen ja katsoi Janea suoraan silmiin.

- Etkä sanonut mitään puhelimessa kun soitin, Jane moitti ja juoksi suoraan Liamin syliin.

 Hayleystä tuntui kun hänen sydämensä voisi revetä hetkenä minä hyvänsä. Hän oli järkyttynyt.

 Hayley kokosi nopeasti itsensä ja asteli tyynesti alas.

Hetken hän epäröi.

- Hei Liam, hän sanoi tyynellä äänellä.

Liam säpsähti Janesta irti ja tuijotti eteensä.

- Hayley?

 - Minähän se. Mitä kuuluu? Halyey sanoi ja Jane oli kuvittelevinaan jäätä naisen äänessä.

 - Ai te tunnettekin jo toisenne, Jane sano kepeästi kun piinava hiljaisuus laskeutui heidän ylleen. Liam vain töljötti Hayleytä silmiin sanomatta sanaakaan.

- Tunsimme joskus kauan sitten, Hayley vastasi edelleen tuijottaen Liamiin.

- No jos minä vaikka jätän teidät tänne vaihtamaan kuulumisia ja menen tutustumaan kampusalueelle, Jane sanoi epäröiden.

- Ei tarvitse. Minä menen, nähdään sitten illalla. Hayley sanoi osoittaen sanansa Janelle.

- Okei, Jane sanoi ymmällään kun Hayley marssi asuntolan ovesta ulos.

 - Okei, mitä tuo oli olevinaan? Jane kysyi tiukasti Liamilta.

 - Ei mitään, Liam vastasi.
- Mikset sinä sanonut mitään? Hän näytti vähän loukkaantuneelta. Kuka hän on?

 - Hän on minun exäni, Liam huokaisi.
- Ja mitä hän on tehnyt ansaitakseen tuollaisen viileyden? Jane tivasi.
- Ei mitään. Minä vain jäädyin.

- Mitä teidän välillä tapahtui? Jane kysyi.
- Minä tavallaan tein katoamistempun, Liam sanoi nolona.
- Sinä teit mitä! En voi uskoa, että sinä voit olla niin julma. Miksi sinä niin teit?
- No minä olin teini, eivätkä teinit aina ajattele selvästi. Minulla oli paljon ajateltavaa, eikä mitään annettavaa hänelle, joten lakkasin pitämästä yhteyttä ja vastaamaan puheluihin, Liam selitti.
- En voi uskoa, että teit niin. Sinun täytyy pyytää anteeksi, Jane läksytti.

***

- Hayley, sinäkö siinä? Hayley kuuli takaantaan tutun äänen.

 - Ian! Opiskeletko sinäkin täällä?

- Joo. En tiennytkään, että sinäkin olet jo sen ikäinen, että olet yliopistossa, Ian vastasi.
- Minulla alkaa huomenna opinnot täällä. Tulin vain tutustumaan etukäteen.
- Vai ensimmäinen vuosi. No onnea vain, mikäs sinusta sitten pitäisi tulla? Ian kysyi.
- Lääkäri. Koska sinä valmistut? Hayley kysyi uteliaana.
- Tämä on viimeinen lukuvuoteni. Jos haluat voin tutustuttaa sinut joihinkin tyyppeihin.
- Se olisi hienoa!

***

 - Mieti, kolme vuotta saamme viettää yhdessä. Ihan niin kuin ennen.

 - Paitsi, että nyt meitä on kaksi, eikä kolme, Jane sanoi kuivasti.

- No, älä takerru siihen. Meillä tulee olemaan siistit kolme vuotta.
- Joo. Minä olen nenä kiinni kirjoissa ja sinä löydät jonkun tytön.
- Älä ole tuollainen. Kyllä sinäkin jonkun löydät.
- En halua, Jane tokaisi.
- Sinun on aika unohtaa Mack. Ansaitset jonkun paremman, Liam vakuutti.
- Olen jo unohtanut. Etkai luule, että olen märehtinyt hänen peräänsä viimeiset kolme vuotta?

***

 - Hei, tuota. Minun ja Liamin välillä ei ole mitään. Olemme vain ystäviä, Jane aloitti kun saapui illalla takaisin asuntolalle.

 - Ei sinun tarvitse selittää, eihän se minulle kuulu, Hayley vastasi ynseästi tietokoneensa takaa.

 - Halusin vain kertoa, ettei tapahtunut väärinkäsitystä, Jane jatkoi epävarmana.
- Kaikki on ihan ok, Hayley töksäytti.

 - No, hyvää yötä sitten, Jane sanoi ja kömpi vuoteeseensa.

- Hyvää yötä, Hayley vastasi ja sammutti tietokoneensa katsomattakaan Janeen.

***

 - Ei voi olla totta! Liam huudahti kun astui asuntolahuoneeseensa.

 Mack laski luonnoslehtiön lattialle ja nousi seisomaan.
- Terve sinullekin.

 - Mitä oikein teet täällä? Liam tiuskaisi vihaisena.

 - No onpa tyhmä kysymys. Luultavasti sitä samaa kuin sinäkin, eli opiskelen.

 - Heko heko. Ja me siis ollaan jotain kämppäkavereita vai?
- Liam hei, onko se jokin ongelma? Eikö me ennenkin oltu kavereita?
- Joo, niin kait, Liam tokaisi.

 - No hyvä. Nyt kun se asia on selvitetty niin kerrohan mitä Janelle kuuluu?

 - Älä edes aloita. Jätä Jane rauhaan, Liam tiuskaisi.
- Seurusteletteko te? Mack kysyi syyttävään sävyyn.
- Ihan tosi. Ei todellakaan kuulu sinulle.
- Seurusteletteko?
- No ei seurustella, Liam puuskahti närkästyneenä.

 - Hyvä, Mack vastasi ja istahti helpottuneena takaisin luonnoslehtiönsä pariin.

 - Missä Jane opiskelee? Mack kysyi kuin sivumennen ja Liam marssi suivaantuneena Mackin eteen.
- Täällä, mutta jätä hänet rauhaan.
- Opiskeleeko Jane täällä? Mack kysyi ällistyneenä.
- Mikä sattuma vai mitä? Mutta kuulitko, jätä hänet rauhaan!

 - Mitä sinä oikein vouhkaat? En ole tehnyt hänelle mitään pahaa.

 - Paitsi särkenyt hänen sydämensä, Liam tokaisi ja haki jalkapallon pöydältään ja rupesi pomputtamaan sitä, ettei olisi suutuspäissään potkaissut Mackia kumoon.

 - Mitä tarkoitat? Minä muutin, meidän oli pakko erota, Mack puolustautui ja nousi seisomaan.

 - Olit tyly, Liam vastasi.

 - Me erosimme sovussa. En ollut tyly, kerroin vain faktat.

 - Joo, niin hän sinä teit, kerroit "faktat". Älä luulekkaan, että annan sinun satuttaa häntä enää!
- Mikä sinä luulet olevasi? Joku rakkauspoliisi vai, Mack huudahti.
Liam virnisti leveästi Mackille.
- Juuri se. Mitäs sanoisit jos kertoisin, että olen suudellut häntä?
- Et ole voinut juljeta! Mack ärähti.
- Enkö?

~

Sainpas pitkästä aikaa tehtyä uuden osan.
Olen ollut todella laiska ja lisäksi ostin SimCityn ja olen pelannut sitä aika lailla ja olen myös lukenut vaihteeksi urakalla kirjoja.

Mutta, mutta. Miltäs nuorukaisten elämä tällä hetkellä vaikuttaa?
Arvauksia tulevasta? ;)