- Leo? Oletko täällä?
- Olen täällä.
- Voi kulta. Tämän on loputtava.
- Meidän pitäisi viimein käydä nämä tavarat läpi ja tehdä niille jotain. Täytyy jatkaa eteenpäin.
- Tiedän. Se tuntuu vaan niin lopulliselta.
- Ei meidän tarvitse kaikkea heittää pois, mutta pakataan tavarat ja viedään varastoon. Liam ja Mack voisivat tulla katsomaan jos haluavat jotain.
- Minulla on sinulle asiaa, se saattaa olla aika järkytys
- Kuulostaa pahaenteiseltä, Leo rypisti kulmiaan.
- Se on hyvä juttu. Se auttaa meitä suuntaamaan asiat iloisempiin asioihin.
- Minä olen raskaana, Melissa pudotti pommin.
- Mitä! Miten ihmeessä se on mahdollista? Mehän olemme jo vanhoja?
- Emme vielä niin vanhoja rakas.
- Mitä sanot?
- Se on hyvä juttu.
- Se on todella hyvä juttu. Tarvitsemme jotain eloa tähän kolkkoon taloon.
- Mennään kertomaan Ryanille, että hänestä tulee isoveli, Leo sanoi ja painoi lempeän suudelman vaimonsa huulille.
***
- Meillä olisi isän kanssa asiaa.
- No?
- Meille tulee vauva. Sinusta tulee isoveli, Leo kertoi.
- Mitä?
- Ettekö te ole vähän liian vanhoja tuollaiseen?
- Olemme vasta vähän yli nelkyt vuotiaita. Ei se nyt niin paljon ole, Leo hymähti.
- Itselläsi oli äsken ihan sama reaktio, Melissa hymähti.
- Miltä se tuntuu sinusta kulta?
- Kait se on ihan ok.
***
- Oletko nyt tyytyväinen? Leo kysyi ja veti Melissan syliinsä.
- Hyvin. Jane pitäisi tästä kovasti. Hän olisi kovin onnellinen puolestamme.
- Niin olisi. Hän oli hyvä tyttö, Leo vastasi.
***
- No mitä pidät. Vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Vai mitä?
- Nathan, tämä on täydellinen.
- Kiitos.
- Ehdin jo luopua toivosta.
- Lapset mitä pidätte äidin uudesta tanssistudiosta? Nathan kysyi.
- Se on hieno!
- Nää lavasteet on tosi hienot. Voidaanko me jäädä leikkimään tänne isä?
- Jos haluatte.
- Musta tulee maailmankuuluisa tanssija. Opetatko sä mua äiti?
- Niin kuin tähänkin asti, Rose naurahti.
***
- Mä haluan tietokoneelle. Mun vuoro!
- Miksi sä törmäsit muhun? Tosi ilkeästi tehty.
- Lopettakaa se huutaminen ja menkää hammaspesulle ja nukkumaan.
- Wyatt saa nukkua Miken huoneessa.
- Totelkaa isäänne. Tule Jack, viedään nämä pikkuiset unille, Theo sanoi ja kaappasi yhden pikkuisen syliinsä.
- Isä, kiitos kun tulit auttamaan. Olen tosissani.
- Tulin mielelläni. Äitisi soitti ja sanoi jäävänsä hotelliin yöksi Hollyn kanssa.
- Mitä!
- Älä hermostu. He tulevat aamulla. Jään kanssasi tänne yöksi.
- Miksei minulle ikinä kerrota mitään?
- Älä ole Hollylle vihainen. Äitisi kielsi häntä soittamasta, koska olisit kuulemma pakottanut hänet kotiin.
- Jaahas.
- Me tarvitsemme isomman talon.
- Se hoituu kyllä.
- Isä.
- Niin.
- Holly on taas raskaana.
- Tiedän. Äitisi kertoi, ennen kuin tuli hakemaan Hollya.
- Miltä tuntuu?
- Minä pelkään, että hän odottaa taas kolmosia tai kaksosia. Saati sitten nelosia!
- Se olisi todella harvinaista.
- Luulen, että meille kaikki on mahdollista.
- Te tulette pärjäämään. Jack, minä olen todella ylpeä sinusta. Sinä olet hyvä isä ja olet kasvattanut kunnon lapsia. Olen niin iloinen, että olen saanut tutustua sinuun.
- Kiitos. Minäkin olen iloinen, että tulit elämääni. En tiedä, miten me Hollyn kanssa olisimme pärjänneet ilman sinun ja äidin apua.
***
- Kotona ollaan. Oletko kauhean vihainen?
- Minä rakastan sinua. Sanonko sen tarpeeksi usein?
- Mistäs nyt tulee? Holly naurahti ja sipaisi miehen hiuksia.
- Mitä lääkäri sanoi?
- Vatsassa on vain yksi pieni vauva, Holly hymyili.
- Onko se edes mahdollista, Jack sanoi ja silitti vaimonsa hiuksia.
***
Siitä oli niin pitkä aika kun hän oli ollut täällä ja tutustunut ihanaan ujoon tyttöön. Miksi hän oli möhlinyt kaiken?
Kaikki muut olivat päässeet pahimmasta surusta yli ja täällä hän itkeskeli vanhalla puistonpenkillä. Hänellä ei ollut mitään oikeutta surra. Hän oli itse päästänyt irti maailman mahtavimmasta tytöstä. Hän ei tulisi enää ikinä olemaan ehjä.
Oli aika pudistaa tämän paikan tomut jaloista.
Mack nousi ja katseli tuulessa keinuvia keinuja.
- Hyvästi, hän kuiskasi ilmaan. Tämä olisi viimeinen kerta täällä. Oli aika päästää irti.
Lentolippu oli varattu seuraavalle päivälle.
Takaanta kuului juoksuaskelia.
- Mack!
- Odota.
- Olen etsinyt sinua joka paikasta.
- Miksi?
- Kuulin, että olet lähdössä.
- Niin, ihan pian.
- Ota minut mukaan.
- Lana..
- Olen tosissani. Ota minut mukaan.
- En minä voi. Liam tappaisi minut.
- Mack, en minä ole enää lapsi. Olen aikuinen nyt.
- Minä olen sinua kahdeksan vuotta vanhempi.
- Ei se ole paljoa. Minä olen täysi-ikäinen. Liam sanoi, että se käy.
- Puhuitko sinä Liamille?!
- Äitille ja isälle myös. Se käy.
Mack naurahti.
- Olet uskomaton. Eihän se onnistuisi.
- Ei sitä tiedä, jos ei edes yritä.
- Oletko varma tästä? Minä en aio palata tänne.
- Varmempi kuin mistään muusta. Liam laittoi terveisiä. Hän sanoi, että jos et pidä minusta hyvää huolta hän kyllä löytää sinut.
Mack purskahti nauruun.
- Tietenkin. Tule sitten.
~ Loppu~
- Tietenkin. Tule sitten.
~ Loppu~
Kiitos kaikille lukijoille ja kommentoijille! Näin on Unohdettu kaupunki saatettu kunnialla loppuun. Huh, vähän jo pelkäsin, että näinköhän saan tätä vietyä kunnialla päätökseen.
Ajatella, että alotin tän tarinan vuonna 2014! En ikinä ajatellut, että tekisin tätä näin kauan.
Nyt voin hyvällä omallatunnolla poistaa sims 3:sen tietokoneelta. Tästä eteenpäin tarinoin vain sims 4:sen kanssa.
Lisää lukemista löytyy alla olevasta linkistä!
